torstai 19. heinäkuuta 2012

Kahdeksan kaunista







Jännitystä, takaa-ajoa, räjähdyksiä, käärmeitä, hämähäkkejä ja karkureita riittää Janet Evanovichin kirjassa Kahdeksan kaunista (Hard Eight 2002, suom. 2012). Kirja on humoristinen, kuten kaikki seitsemän edellistä Stephanie Plum –kirjaa. Tapahtumissa alkaa olla jo toistoa edellisistä kirjoista, mutta uudet ihmiset ja tapahtumat tuovat maustetta tarinan juoneen. 

Tarinan juoni on kadonnut äiti ja lapsi, joiden perään alkaa yksi jos toinenkin kysellä. Heidän isoäitinsä pyytää palkkionmetsästäjänä toimivaa Stephanieta etsimään kyseiset henkilöt, sillä häntä pelottavat ihmiset, jotka käyvät hänen luonaan kyselemässä outoja kysymyksiä. Stephanie laittaa oitis tuulemaan ja huomaa nopeasti olevansa rikollispomon hampaissa, joka on pelottelussa ilkeimmästä päästä. Stephanie arvaa tietysti, että kateissa olevilla henkilöillä on jotakin mitä rikollispomo haluaa, mutta jota Stephanie ei saa löytää.

Tarinan kuvioihin ilmestyy myös kilpaileva palkkionmetsästäjä, joka pukeutuu upeasti nahkaan ja ajaa hienolla autolla sekä on aina Stephanieta hiukan edellä kadonneiden etsinnässä, ja on kaunis nainen, mikä sapettaa tietysti temperamentikasta Stephanie Plumia. Onneksi Stephaniella on apujoukkoja ja ihana kotiväki, joihin voi luottaa hädän hetkellä. Varsinkin isoäiti on kirjan hersyvimpiä hahmoja, jolle saa nauraa silmät kyynelissä.

Romantiikan rintamalla Stephanie junnaa edelleen kahden miehen välillä, eikä oikein osaa päättää kumman kanssa haluaisi olla. Miehet tarkkailevat tilannetta ja antavat Stephanien tehdä omat sekavat päätökset, sillä Stephanien ohjaaminen olisi kuin salamalle laittaisi ohjaimet, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. ****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti