perjantai 12. lokakuuta 2012

Jokin sinusta



 



Miltä naisesta tuntuu odottaa lasta 50-luvulla, kun ei halua olla vauvan isän kanssa missään tekemisissä? Heidi Köngäs pureutuu kirjassaan Jokin sinusta (2008 Otava) yksinäisen, odottavan naisen ongelmiin 50- ja 60-luvuilla. Rakkaus vauvaan, adoptio, mustasukkaisuus vauvasta, lastenkotiajatukset mm. repivät Soilia, joka synnytti tyttövauvansa ja antoi tälle nimeksi Margaret. Soilin mieli teki maailmalle, mutta ajatus antaa lapsi lapsettomalle siskolleen Mirjalle ei kelvannut. Soili vei kuitenkin vauvansa 3kk ikäisenä Mirjalle hoitoon ja lähti itse Ruotsiin ja Lontooseen.

Mirja ja miehensä rakastuivat vauvaan kuin omaan lapseensa ja aloittivat heti adoptiopyyntönsä vauvasta. Soili ei halunnut antaa lastaan Mirjalle, vaan halusi viedä lapsen lastenkotiin, johon Mirja ja muu perhe eivät suostuneet. Mirja pakeni lapsen kanssa piiloon siksi aikaa, kunnes Soili lähti pois. Soili kirjoitti adoptioluvan vasta, kun Margaret oli 5-vuotias.

Kirjan kertojina toimivat Mirja, Soili ja Margaret, eli Marga. Marga on tietoinen lapsuudesta asti, että hänellä on kaksi äitiä. Oma rakas Mirja-äiti ja se toinen, joka halusi viedä hänet lastenkotiin. Vähäiset tapaamiset eivät parantaneet Margan ja Soilin välejä, vaan päinvastoin erottivat heitä toisistaan. Lopulta Soili vähensi yhteydenpidon minimiin. Soili ei onnittele Margaa, kun hän kirjoittaa ylioppilaaksi, menee naimisiin ja saa omia lapsia.

Marga yritti aikuisena pitää yhteyksiä Soiliin, joka oli muuttanut miehensä kanssa Yhdysvaltoihin. Soili ei soita koskaan takaisin. Soilin kuoltua Marga matkusti tyttärensä kanssa Soilin miehen luokse ja huomasi siivotessaan biologisen äitinsä jäämistöä, että Soili ei säästänyt muita valokuvia kuin hänen lapsenlapsensa kuvan, kaikki muut kuvat Soili oli tuhonnut. Talosta ei löytynyt myöskään Margan kirjoittamia kirjoja, jotka hän oli lähettänyt Soilille. Soilin miehen mielestä Soili rakasti liikaa Margaa ja kuvien säilyttäminen olisi ollut liian tuskallista, mutta Marga muisti Soilin halun erottaa hänet rakastavasta äidistä ja isästä. Vanhempien ei aina tarvitse olla biologisia, jotta syvä kiintymyssuhde syntyy lapsen ja vanhempien välille.

Kirjan kerronta 50- ja 60-luvulta on herkullisen yksityiskohtaista, joista kirjailija kuvaa mm. vaatetusta, ruokaa, työttömyyttä ja Ruotsiin muuttoa ajan hengen mukaisesti. Nykyajan kuvaus jää selvästi 50- ja 60-lukujen varjoon. Kirjailija on parhaimmillaan historiallisena kuvaajana ja eri murteiden hallitsijana. ***

Heidi Kongäs, Jokin sinusta
Otava 2008
s. 315

appplen bloggaus
kamomillan bloggaus
Helmis bloggaus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti