maanantai 1. lokakuuta 2012

Uhrilahja







Åsa Larsson on suosikkikirjailijoitani. Hänen viides jännityskirjansa Uhrilahja (Till offer åt Molok 2012, suom. 2012), joka valittiin Ruotsissa vuoden 2012 parhaimmaksi dekkariksi, piti minut jännityksessä ensilehdeltä loppusivulle asti. Murhaaja ja murhan motiivi olivat kirjassa todellinen yllätys huolimatta siitä, että Larsson pysytteli pienessä ihmisjoukossa. Hiukan motiivia pystyi hahmottamaan jännityskertomuksen rinnalla kerrotusta vanhasta tarinasta, jossa rikas tehtailija seurustelee nuoren opettajattaren kanssa vuonna 1914, mutta ei usko opettajattaren lapsen olevan hänen lapsensa.

Larssonin kirjojen päähenkilö on syyttäjä Rebecka Martinsson, joka sekaantuu aina henkilökohtaisesti kirjojen murhatutkimuksiin. Uhrilahjan tapahtumat alkavat siitä, kun Rebecka lähti naapurinsa avuksi katsomaan naapurin naistuttavaa, joka ei ole tullut töihin. Nainen löytyi kotoaan tapettuna. Naisen pieni lapsenlapsi löytyi koirankopista piilosta, mutta lapsen henki on vaarassa koko kirjan tarinan ajan.

Kirjojen lopussa Rebecka pakenee yleensä murhaajaa tai murhaajia, niin myös tässä tarinassa. Rebeckaa on lyöty ja hakattu ja hän on itsekin joutunut vastaamaan väkivallalla rikollisia kohtaan, jopa tappamaan, selviytyäkseen hengissä. Loppukohtauksissa Rebecka makaa yleensä sairaalassa, niin myös tässä kirjassa. Väkivalta ei voi olla vaikuttamatta Rebeckaan ja hän on kärsinyt vaikeasta masennuksesta joissakin kirjoissa. Tässä kirjassa hän on suhteellisen tervejärkisen oloinen.

Larssonin kirjojen tapahtumat keskittyvät Ruotsin Lappiin, Kiirunaan, jossa Rebecka toimii syyttäjänä. Apuna rikosten ratkaisuissa toimii pieni, mutta pippurinen naispoliisi Anna-Maria Mella. Hyvän ystävän Rebecka on saanut Kristeristä, joka toimii myös poliisina. Krister rakastaa Rebeckaa, mutta Rebecka seurustelee toisen miehen kanssa. Jotain sähköä heidän välillään kuitenkin on. Jätän lukijalle jotakin jännitettävää, eteneekö suhde vai ei? Kirjan teksti ja juoni pitivät minut niin tiukasti tarinassa kiinni, että luin kirjan kannesta kanteen heti, sillä lukemista ei voinut yksinkertaisesti lopettaa, kun sen aloitin. *****

Åsa Larsson, Uhrilahja
suom. Kari Koski
Otava 2012
s. 364

Kirsin bloggaus
Leena Lumin bloggaus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti