tiistai 13. marraskuuta 2012

Stockan herkku







Jaana Taposella on tarinankerronta, huumori ja komiikka kohdillaan uusimmassa kirjassaan Stockan herkku (2012). Kirja sisältää myös traagisia aineksia, joista pääosien esittäjät selviytyvät harvinaisen nopeasti, joka sopii kirjan tyyliin.

Kirjan pääosissa ovat ystävättäret Anna ja Donna, iältään lähempänä 40. Annaa ei ikääntyminen haittaa, mutta Donna, joka on kosmetologi, kipuilee ikääntymistä vastaan. Taponen on tehnyt Donnasta herkullisen ikääntymistä, lihomista, rypistymistä ja taviksen näköisiä miehiä vastustavan tragikoomisen hahmon, joita näkee huulet botoxia täynnä mediassa. Mittaa on 2m, kun on 20cm korkokengät jalassa. Miehiä riittää ja sitoutumiskammo on kauhea. Donna haluaa olla kunnon puumanainen.

Anna on Juulin yksinhuoltajaäiti, joka kaipaa ex-miestään ja on työtön. Älyä ei ole niin paljon, että kävelisi sossun luukulle hakemaan rahaa laskuihin ja ruokaan, masennusta sitäkin enemmän. Mutta Stockan herkku iskee silmänsä juuri Annaan, verkkapukuiseen hiirulaiseen, vaikka vieressä on amatsoni-Donna, jonka kauneutta kääntyvät katsomaan kaikki ihmiset. Donna on raivoissaan ja keksii kaikenlaista saadakseen Stockan herkun itselleen. Siinä touhussa Donnan käy aika huonosti, lukekaa.

Kirjan henkilöistä ei kukaan vaikuttanut kovin tervejärkisiltä ja jokainen teki kaikenlaisia älyttömyyksiä, jotka järkevät ihmiset jättäisivät tekemättä. Kirjassa olikin runsasta viinan lipitystä, unilääkkeiden yliannostusta, anoreksiaa, Visan vinguntaa Harrodsilla, seksiä vieraiden miesten kanssa ilman ehkäisyä ym. elämää sulostuttavaa toimintaa, joka toi kaikenlaisia juonikuvioita päähenkilöiden elämään. Seurauksena mm. seksitautia, poikaystävä, joka vei rahat, raiskauksia jne. Löytyihän sieltä lopulta sitä romantiikkaakin (vähän). ***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti