lauantai 1. kesäkuuta 2019

Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä


Tytöllä oli luiset kasvot ja suuriksi sävähtäneet silmät, oli kuin keittiöön olisi ilmestynyt sinne kuulumaton olento. Oli kuin ikkunasta olisi lehahtanut sisään lintu, joka etsi nyt hädissään tietä ulos.

Pauliina Vanhatalon uusin kirja Tuulesta temmattu elämä kertoo Tuuliasta eli Titistä ja Ilmosta. Kirja on heräävän rakkauden kirja, mutta se on myös paljon muuta. Kirja on kahden nuoren kasvukertomus, jossa vastakkain on yksinhuoltajan poika ja suurperheen tyttö. Muutakin vastakkainasettelua löytyy kirjan sivuilta. Pauliina Vanhatalosta on tullut minulle yksi lempparikirjailijoista, jonka kirjat luen aina, kun sellainen ilmestyy. Vierastan uskonnosta kirjan teemana, mutta Vanhatalo kirjoittaa siitäkin aiheesta niin, että haluan vain lukea ja nauttia. Oulun murrekin kuulosti hyvin kotoisalta ja viritti minut oikealle aaltopituudelle nauttimaan Titin ja Ilmon kehittyvästä rakkaudesta.

Taivaan Isä saa painua Helvettiin. Ajatus räjähti Titin pään sisällä, oli pakko tarkastaa äidin kasvoilta ettei hän olisi sanonut sitä ääneen. Taivaan Isä saa painua Helvettiin enkä varmana pyydä anteeksi.

Titi kyseenalaisti jo murrosiässä lahkoon kuuluvan perheensä uskonnon ja tavat. Hän koki olevansa ulkopuolinen ja syrjässä oleva. Hän koki, ettei hän saanut osakseen tarpeeksi äidin rakkautta, jonka äiti joutui merkitsemään kalenteriinsa, että jokainen lapsi sai vuorollaan hänen aikaansa ja huomiota. Titin kapina oli kapina itseä vastaan, ja se kapina vaikutti hänen psyykkiseen olotilaansa. Voin vain ihailla Pauliina Vanhatalon tapaa kuvata psyykkistä sairastumista. Mieli on niin herkkä, toisilla herkempi kuin toisilla. Titi sairastui jo pienenä taaperona, kun taapersi äitinsä perässä ja yritti päästä syliin. Syliin, joka oli aivan liian pieni suurelle lapsikatraalle.

Huimasi. Kieppui. Ja silti veden yksinkertaisuus viipyi vielä Ilmossa. Näin tämän kuului mennä ja olla. Titi oli Titi. Ilmo oli Ilmo. He olivat yhtä ja samaa ainetta.

Ilmon tarina on täynnä yksinäisyyttä ja isänkaipuuta. Tähän tarinan osaan samaistun kovasti, sillä olen itsekin yksinhuoltaja ja nähnyt, miten kurjaa omista lapsista oli, kun isä ei ottanut eron jälkeen vastuuta lapsista, vaan se vastuu jäi pelkästään minulle. Ilmo sai myöhemmin  pikkuveljen ja koska pikkuveljenkin isä häipyi, Ilmo sai vastuun hoitaa pikkuveli ja sen asiat äidin hoitaessa uraansa teatterimaailmassa. Naisten vastuu lapsista on uskomattoman suuri. Yhden hengen palkalla eli tässäkin tarinassa kolme henkilöä. Minulla vastaava luku oli neljä henkeä. Kaikesta piti säästää ankarasti ja lapsetkin oppivat odottamaan tilipäivää. Laskujen maksun jälkeen mietittiin, mitä pystyi hankkimaan.

Ilmo oli jo nuorena velkaantunut pahasti. Tuo velkaantuminen pikavippien ja helppojen lainojen vuoksi on erittäin kurja yhteiskunnan välinpitämättömästi ohittama tämän ajan vitsaus, josta Pauliina Vanhatalo kirjoittaa myötätuntoisesti. Suomalaiset velkaantuvat älyttömästi tämän kurjan vitsauksen vuoksi, sillä valitettavasti rahan lainaaminen on liian helppoa. Suuret korot toisaalta tekevät lainanottajista nopeasti lainanantajien orjia, koska lainat nousevat kohtuuttoman nopeasti suuriin lukuihin korkojen vuoksi. Ilmo kokee ansaitsematonta häpeää. Paluu äidin luokse asumaan, koska luottotietojen mentyä ei pysty vuokraamaan uutta asuntoa, kuulostaa todella vaikealta ja ankealta ajatukselta, mutta äidin asunnossa viihtyy myös nuori langanlaiha tyttö, joka tarvitsee Ilmon apua.

Pauliina Vanhatalon Tuulesta temmattu elämä kietoi minut rikkonaisten nuorten ihmisten elämään, elämään, jonka jokainen toivoisi olevan onnellinen ja täynnä rakkautta, mutta jossa usein onnensirpaleet koottiin hyvin pienistä murusista ja ne vaikeudet tuntuivat välillä pyyhkivän ylitse myrskytuulen voimalla. Upea ja koskettava tarina.

Pauliina Vanhatalo, Tuulesta temmattu tarina *****
Tammi 2019
s. 380

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi 
Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä
Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika 
Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton
 
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. Rakkausromaani, 7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt, 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa, 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua ja 40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia 

6 kommenttia:

  1. Vanhatalon tuntien - ja myös hänen kirjoistaan nauttineena - uskon, että tämä on kaunis ja koskettava tarina. Ehtisinpä vain lukea tämänkin jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan uskomattoman koskettava kirja, tähän aikaan hyvin sopiva aihepiiriltään. Kirjassa on myös rosoa, elämässä on niitä kompastuskiviä, jotka satuttavat matkan varrella.

      Poista
  2. Minua kiehtoo kovasti uskonto aihepiirinä, vaikkei se omassa elämässäni olekaan läsnä - tai ehkä juuri siksi :) Saat kirjan kuulostamaan niin mielenkiintoiselta, että laitan sen lukulistalleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkaan elämässä uskonto ei ole läsnä ja jotenkin olen kokenut ulkopuolisuuden tunteita, jos samassa tilaisuudessa on uskovia. Olen yrittänyt karttaa kirjoja, joissa on uskontoteemaa, mutta se vaatii liikaa. Ainakin käännöskirjallisuudessa törmää koko ajan uskontoteemaan.
      Vanhatalon tyyli kirjoittaa tarinaa koukuttaa, eikä se uskontoteema ole kuin pieni osa siitä.

      Poista
  3. Nyt kyllä heräs kiinnostus Vanhatalon kirjoja kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Jokaiseen kirjaan liittyy mielenterveys yhtenä teemana. Keskivaikea vuosi kertoo kirjailijan omakohtaisesta elämästä sairaana.

      Poista