lauantai 8. toukokuuta 2021

Koko Hubara: Bechi

 

Shoshana Ayin. karjui niin kovaa, että hänen äänensä ensin helähti kuin viinilasi, sitten särkyi, sitten katosi kokonaan. Hän karjui vielä senkin jälkeen, kun ääntä ei enää tullut. Ei itkenyt, mutta silmistä valui kyyneleitä.

 

Koko Hubaran väkevän viihdyttävä Bechi sopii erinomaisesti äitienpäiväkirjaksi, sillä se kertoo Jemenin juutalaisesta Rivkasta, joka naitettiin 13-vuotiaana ja joka sai kasvattaa kolmesta lapsestaan vain tyttärensä Shoshanan. Shoshana syntyi Maaksi kutsumassaan maassa, kuvittelin maan olevan Israel. Rivkan tytär haaveili muuttavansa aikuisena Pariisiin, mutta päätyi kylmään Helsinkiin. Helsinkiin hänet vei suomalainen mies, jonka kanssa hän meni naimisiin ja Shoshana synnytti Bechin.

 

Rivka otti askeleen eteenpäin. Tuli niin lähelle, että hänen nenänsä kosketti Shoshanan ylähuulta. Hengitys oli kiivas ja tuoksui tulikuumalta kuivalta paistinpannulta.

Rivka huusi: Minä olen sinun äitisi. Äidille ei puhuta noin. Kuuletko! Sha´ame!

 

Rivkan ja Shoshanan äiti-tytär-suhde oli hyvin hankala. Yhtä hankala oli Shoshanan ja Bechin äiti-tytärsuhde, vaikka Shoshana oli päättänyt rakastaa tytärtään, sillä hän ei ollut omasta mielestään kokenut äidinrakkautta. Vanhempien erotessa kumpikaan ei halunnut pitää tytärtään, ja hänet lähetettiin kauas pois. Shoshanan oli kuitenkin tavattava välillä äitiään, vaikka hän ei olisi halunnut. Erottuaan miehestään, Bechistä tuli Shoshanalle kaikki kaikessa. Sen lisäksi hänestä tuli kirjailija.

 

Sinä et ole mikään kunnollinen äiti, olet surkea! Paska! Shabbat shalom, ya manyakiot! Shoshana Ayin. huusi viimeiseksi. Sai viimeisen sanan, sellaisen, jonka Rivka, Shifra ja Chaya varmasti ymmärsivät. Sen jälkeen hänen ei tehnyt enää mieli puhua hepreaa, jos ei ollut aivan pakko, sen verran pahasti hän oli mennyt sanomaan. Hän tiesi sen kyllä itsekin.

Silti. Kaiken jälkeen, vaikka kurkku oli raastavan kipeä, Shoshanan Ayin.in teki mieli huutaa vielä jotakin, jotakin mikä pyyhkisi kaiken pois ja mistä kaikki voisi alkaa.

Hän huusi: Au revoir.

 

Kirjan tarina on jaettu Shoshanan elämästä kertovaan osaan, ja Bechin yhdestä päivästä nykyajassa kertovaan osaan. Bechi ja äitinsä tapasivat toisensa kahvilassa, ja Bechi kertoi äidilleen uutisen, mistä äiti oli iloinen, mutta Bechin piti silti vängätä ja vääntää niin, että äidillä oli paha mieli, sillä Bechilläkin oli paha mieli.

 

Kirjan epilogi kertoi Rivkan tarinan, tarinan, jossa hän kertoi kahdesta vanhemmasta lapsestaan, esikoisestaan, jonka hän synnytti 14-vuotiaana sekä seuraavasta lapsestaan, jonka hän synnytti Israelissa. Elämä Israelissa ei ollut helppoa. Tumma ihonväri erotti heidät muista asukkaista, lisäksi he joutuivat asumaan teltoissa ja kokemaan kurjia juttuja.

 

Mutta, Osher ve Bracha. Onni ja siunaus. Sitähän lapset ovat. Ja lapsenlapset. Ja lapsenlapsenlapset. Mutta lapset ennen kaikkea. Elossa tai kuolleina.

 

Koko Hubaran Bechi on kuin näkymätön taistelu. Taistelu äidin ja tyttären välillä. Taistelu, mikä viiltää, kiduttaa ja tuntuu kurjalta aina molemmista. Mutta kirjasta nousi esille myös ne hyvät hetket. Hyvät hetket ovat aina niitä kauneimpia helmiä elämän helminauhassa. Tämän tarinan haluan nähdä teatterissa tai elokuvana.

 

Koko Hubara, Bechi *****

Otava 2021

s. 204 + lähteet

 

Koko Hubara: Ruskeat tytöt

10 kommenttia:

  1. Bechi on ehdottomasti lukulistalla! Hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki :)
      Minulla on ikävä puutarhamessuille. Tuo alin kuva on yksiltä puutarhamessuilta täältä Turusta. Floristit olivat tehneet kakun näköisiä kukka-asetelmia, yllä oleva on yksi niistä. Kuva ei anna oikeutta asetelmalle. Luonnossa paljon hienompi.

      Ihmissuhteet vaativat myös periksiantamista ja hyväksyntää, vaikka oltaisiin eri mieltä joka asiasta. Äiti-tytär-suhteet vaativat mukautumista puolin ja toisin. Jonkinlainen side, vaikka ohut, kannattaa säilyttää ja vaalia. Jos lähisuhteet eivät onnistu, niin suosittelin niitä videoyhteyksiä pitämään suhteita yllä. Suosittelen kirjaa kaikille, joilla on äiti <3

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kirja, jonka aion lukea.
    Ihmissuhteet eivät ole helppoja, eivät varsinkaan vanhemman ja lapsen välillä silloin, kun vanhempi on muuttanut muualta.
    Äiti-tytär -suhde on minulla etäinen, koska oma äiti kuoli varhain ja itsellä on poikia. Olen ehkä päässyt joissain asioissa helpommalla ja jäänyt ehkä myös vaille jotain (riitoja :)?), mutta siitä en tiedä, joten ei haittaa.

    Onpa kaunis kukkakakku! Makoisaa äitienpäivää sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja suosittelen kirjaa kaikille äideille. Hyvää äitienpäivää Marjatta <3
      Tämä kirja puhuttelee tunnetasolla, mutta kirja sisältää myös runsaasti yhteiskunnallisia viestejä.
      Olen itse kasvanut räväkän äidin tyttönä, joka olisi toivonut minusta samanlaista. No räväkkyys-rauhallisuus-temperamenttiero kulkee nyt joka toisessa sukupolvessa. Ehkäpä siitä huutamisen kuuntelemisesta oli myös etua, kun työpaikalla on paljon sitä huutamista lasten välillä ja riitojen ratkomista, niin itse pysyy aina rauhallisena.

      Ja huom! uskon, että pojatkin osaavat riidellä t. räväkän ja huutavan veljen sisko.

      Poista
  3. Tämä kirja on saanut hyviä arvioita, joten minäkin laitan tämän lukulistalle. Minulla on vielä Ruskeat tytötkin lukematta. Hyvää äitienpäivää myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli :)

      Bechi on todella hyvä ja taitavasti koostettu. Ei ihme, että se on saanut hyviä arvioita. Ruskeat tytöt on esseekirja, jonka Hubara on koostanut oman blogin kirjoituksista. Todella mielenkiintoinen teos.

      Poista
  4. Kiinnostava avaus taisteluista hyvine hetkineen! Ne lähimmät ihmissuhteet ovat ne vaikeimmat ja herkimmät. Tuuli Juurelan herkkä kansi sopii teemaan, myös huomiseen kuin myös upea kakku.

    Kyllä pojatkin koettelevat räväkästi äitinsä kanssa onneaan, mutta murrosiässä se kohdistui isään ja minusta tuli Äityli, jolle keiteltiin kahvia;)
    Onnellista ja iloista äitienpäivää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka :)

      Olen sitä mieltä, että minun pojilleni ei ollut edes murrosikää. Olivat kyllä sitä mieltä, että äidin kanssa pitää aina keskustella. Ehkä vähempikin olisi riittänyt. Katsoivat minun puolesta minun lemppariohjelmat, kun en itse ehtinyt ja kertoivat sitten pääasiat. Vieläkin osaavat kuulemma ulkoa minun lempparibiisit.
      Tytön kanssa on löydetty rauha ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Olemme erilaisia, mutta samalla niin samanlaisia. Kirjat, kukat, luonto, luovuus, liikunta, koirat, lapset, kulttuuri, kansainvälisyys, kierrätys, historia jne

      Poista
  5. Tämä kiinnostaa, ei niin perinteinen lähestymistapa aiheeseen tässä. Kaunis kansi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan hienous on se, että siinä ei lässytetä ja hempeillä sukupolvien välisissä suhteissa. Lisäksi kirjassa on erinomainen dialogi ihmisten välillä. Minusta ei-perinteinen lähestymistapa on huomattavasti parempi draaman kannalta.
      Lukuiloa :)

      Poista