Niitä voi antaa myös hevosen selästä pudonneelle ja siitä säikähtäneelle ratsastajalle. Minulla ei ole mitään hajua auttavatko ne yhtään, mutta ihmisen on aina hyvä kokea, että hänen kärsimyksensä on nähty ja sitä on lääkitty. Lisäksi kyseessä on 98-prosenttinen alkoholiuute, jonka voinee sitten viime kädessä vetää itse snapsinomaisesti naamaansa, jos asiakas ei ala rauhoittua.
Kesän huumorikirjaksi valikoitui Veera Niemisen Kottikärrykaruselli. Tykkään huumorista ja tykkään varsinkin Niemisen huumorista. Tällä kertaa tapahtumat sijoittuivat hevostallille (ei missään nimessä heppatallille!!!), sillä päähenkilö Katri pyöritti yrittäjänä hevostilaa.
Lapsettomana sinkkunaisena eläneelle Katrille ei oikein auennut asiakkaiden tuomat keskustelunaiheet perheongelmistaan. Hänellä riitti ongelmia ihan tarpeeksi omassa elämässään ja hevostallin taloudellisissa ongelmissa. Katri oli reipaspuheinen ja reipasotteinen päähenkilö, jonka ajatustenjuoksu repäisi minut nauramaan ääneen jo sivulla 26 (Yllä oleva lainaus). Ja naurua piisasi pitkin kirjaa, tosin kirja sai minut myös itkemään.
Kuluu minuutteja. Kuusi hevosta tytön ympärillä. Minä portilla osaamatta liikkua siitä mihinkään tai sanoa mitään. Tytöllä ei tunnu olevan kiire hevosen selkään. Hevosilla ei tunnu olevan kiire mihinkään. Kiireettömyys alkaa saada otteen myös minusta ja huomaan, että voin vain olla ja hengittää.
Katri sai hevostilalleen seuraksi serkkunsa 16-vuotiaan tytön. Kirjan koskettavin kohtaus oli, kun tyttö valitsi itselleen hevosta, millä ratsastaa.
En ole koskaan ratsastanut. Minähän suorastaan pelkään hevosia, vaikka toivoin varhaismurkkuiässä itselleni omaa hevosta joululahjaksi. Serkuilla oli oikeita poneja ja hevosia, joten tottakai minullakin olisi pitänyt olla. Eipä tullut mieleen, että missä sitä hevosta sitten olisi pidetty ja hevosiahan pitää hoitaa ja juoksuttaa. Katri vuokrasi tallipaikkoja hevosille. Siitä seurasi kyllä kaikenlaista hupia, ja vähemmän huvittavia sosiaalisia kanssakäymisiä eri omistajien kesken.
Luulen jo tolkkuuntuneeni parin kilometrin kotimatkalla, mutta kun hyvästelen iloisina kaljatölkkejään aukovia miehiä, katseeni kohtaa tupakkamiehen selvästi sitä odottaneen katseen. Kasettini leviää taas aivan täysin.
Onhan tässä kirjassa myös vähän semmoinen suhteen poikanenkin. Katri sai aikamoista säpinää aikaiseksi tutustuessaan eräällä työkeikalla kiinnostavaan mieheen. Ja kiinnostusta oli molemmin puolin. Jep jep.
Veera Niemisen Kottikärrykaruselli vei hevostilalle, jossa sattui ja tapahtui kaikenlaisia hauskoja juttuja. Veera Niemisen kynästä sauhusi tälläkin kertaa tunnetarina vailla vertaa.
Veera Nieminen, Kottikärrykaruselli ****
Tammi 2022
s. 234
Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla
Kuulostaa just sopivalta rentouttavalta kirjalta, jolla saa paremman olon.
VastaaPoistaJuuri niin. Hyvä kiteytys kirjalle. Kirjan lukeminen tuo paremman olon, kun se rentouttaa ja se on lisäksi hauska.
Poista