maanantai 3. lokakuuta 2022

Tommi Takkunen: Kaukovainio

 

 

Lamppu katsoi Jounia taskulampun aavemaisessa loisteessa. Molemmat tiesivät, että varsinkin tästä hetkestä eteenpäin kaikki olisi rikollista.

Tommi Takkusen Kaukovainio kertoi oululaisen lähiön elämästä. Kirjan alussa kaverukset Lamppu ja Jouni olivat hankkimassa juotavaa ja tupakkaa omin luvin öiseen aikaan eräästä kaukovainiolaisesta lähikaupasta. Kaiken huipuksi Jouni sai vanhemmiltaan rahaa, joten varastaa ei ainakaan olisi kannattanut, kun samalla aukeaisi mahdollinen rikollisen ura rikosmerkintöineen. Kaupan ryöstö ei ollut pojille ensimmäinen, valitettavasti.

Jouni ei pitänyt grilliajatuksesta. Grillillä olisi ihmisiä, jotka saattaisivat hoksata Sissin olevan kortiton kuski. Siitä olisi helppo päätellä, että autokin oli luvatta käytössä. Pian olisi poliisiauto takapuskurissa kiinni.

Sissi asui omassa asunnossa, vaikka ei ollut vielä täyttänyt kahdeksaatoista vuotta. Elämänhallinta ei ollut vielä kehittynyt, eikä hän ollut saanut siihen juuri mitään tukea. Kännääminen, kortitta ajaminen ja autojen varastelu oli melkein jokapäiväistä. Traumaattinen lapsuus ja nuoruus olivat jättäneet jälkensä Sissiin. 

Ei isä tarvinnut muistutuksia epäonnistumisistaan, Lamppu arveli. Väsyneistä kasvoista päätellen ne vainosivat häntä muistuttamattakin, mistä Lamppu oli salaa tyytyväinen. Oikeudenmukaisuutta elämässä ei kenties saanut, mutta aiheuttamansa epäoikeudenmukaisuuden taakan alta ei karannut kukaan.

Lamppu liftasi Oulusta Vantaalle moikkaamaan isäänsä, joka ei pitänyt poikaansa yhteyttä. Elettiin aikaa, jolloin ei ollut vielä kännyköitä, joten yhteydenpidot olivat vaikeampia. Isällä oli lisäksi uusi perhe. Hän ei kaivannut Lamppua muistuttamaan vanhoista ajoista. Yllätys olikin melkoinen, kun uusi perhe halusi, että Lamppu jäisi heille asumaan. Lampun tuntien tiedossa olisi ongelmia, mutta isän ei auttanut muu kuin suostua. 

Tommi Takkunen on tarkastellut kirjassaan kolmea erilaista perhettä ja heidän nuorisoa syyskuusta toukokuuhun asti. On eroperhe, yksinhuoltajaperhe ja sitten niin sanottu normiperhe. Perheitä yhdisti Kaukovainio ja nuorten kaveruus. Perheinä he olivat hyvin erilaisia, mutta hyvä, että kirjasta nousi esille erilaiset perheet ja sisäiset jännitteet, joita kehittyy, kun lapset kasvavat murrosikäisiksi ja siitä aikuisiksi.

Oma kokemusmaailmani Kaukovainio-lähiöstä, Kaketsusta, näyttäytyi kerrostalolähiönä. Asuessani Oulussa, Kaketsu tuli tutuksi, kun kävin ystävien ja työkavereiden luona ja kaikki he asuivat kerrostaloissa. Kirjassa Jouni ja Lamppu asuivat omakotitaloissa ja Sissi kerrostalossa. En itse haluaisi asua kerrostalossa, koska joka puolelta kuuluu ihmisten aiheuttamia ääniä esim. huutoja ja riitoja ja ovet paukkuvat koko ajan. Tykkään hoitaa oman pihan kasveja, joten olen melkein aina asunut omakotitalossa tai rivitalossa. 

Tommi Takkusen Kaukovainio esitteli oululaista lähiöelämää uskottavan arkisesti.

 

Tommi Takkunen, Kaukovainio

Aviador 2022

s. 342

3 kommenttia:

  1. Valitettavasti kaikilla ei ole varaa valita. Itse asun kerrostalossa, koska ei riitä rahat asua ainakaan omakotitalossa. Toisaalta kerrostalossa on hyvätkin puolensa, ei ole ulkotöitä tehtävänä ja on talohuolto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin asuntojen hinnat ovat tosi korkeita ja yhtä lailla huippuhintaisia asuntoja löytyy kerrostaloista ja toisaalta edullisia omakotitaloja ja rivitaloasuntoja löytyy varsinkin remppataitoisille vähän kauempaa keskustoista. Mekin ostettiin rivitaloasunto 5km päästä keskuksesta 18 vuotta sitten. Asunto oli kuin pommin jäljiltä ja siitä johtuen edullinen. Myös vastike on ollut tosi halpa alle 200 euroa kuussa. Remppaa on riittänyt, mutta siihen ei olla otettu lainaa, vaan edetty hiljakseen.
      Pääasia siis, että asuminen tuo oman kodin tuntua ja hyviä fiiliksiä.

      Poista
    2. Eikä kaikilla ole todellakaan varaa valita omaa asumismuotoaan, eikä joillakin edes ole asuntoa.

      Poista