15 poimintaa kirjahyllystä - kirjatagi

 

Tämä kiva kirjatagi on kiertänyt kirjablogeissa. Tagin alullepanija on Kirjojen pyörteissä-kirjablogin Jenny.

 

1. Kirja, jonka sait lahjaksi

Olen saanut hurjan paljon kirjoja lahjaksi lapsuudesta lähtien. Nykyisin saan kirjalahjoja mieheltäni. Yksi parhaimmista ja luetuimmista kirjoista on ollut Heli Laaksosen runokirja Pulu uis.

 

2. Klassikko, josta tykkäsit

Tämä on vaikea valinta, kun olen tykännyt melkein kaikista klassikoista, joita kirjahyllystä löytyy. Valitsen Juhani Ahon Rautatien. 

 

3. Kirja, jonka lukeminen on takkuillut

Tähän on helppo vastata. Kirja oli Katja Ketun Kätilö, jota pystyin lukemaan vain kaksi kappaletta kerrallaan, sillä teksti oli niin vaikeaa ja sisälsi murretta, jota en ymmärtänyt, enkä tiennyt mitä monet sanat tarkoittivat. Näistä vaikeuksista huolimatta, pidin kirjasta valtavan paljon. 

 

4. Kirja, jota olet lukenut eniten

Ne kirjat ovat lastenkirjoja. Niistä voisin poimia esimerkiksi Mauri Kunnaksen kirjat ja huippumahtavan Koirien Kalevalan. 

 

5. Kirja, joka on laina

Olen ollut kirjastokirjojen lukija lapsuudesta lähtien, joten kirjoja on aina lainassa. Tällä hetkellä lainassa on vielä ystävän kirjasarja, jonka hän antoi viime syksynä luettavaksi. Sarja on Anni Blomqvistin uskomattoman upea Myrskyluoto-sarja. Ystäväni lukee sarjan joka kesä kesälomallaan.

 

6. Kirja, jonka näkeminen kirjahyllyssä tuo sinulle erityistä iloa

Kirja on Robert James Wallerin Hiljaiset sillat. Kirjan olen saanut lahjaksi ihmiseltä, joka oli joskus menneisyydessä rakas, mutta sitten tuli vaikeuksia, aivan kuin tässä kirjassa. Näin marraskuussa kirjasta tehdyn musikaalin Turun teatterissa. Taisin itkeä koko esityksen ajan. Kirjojen avulla voi käsitellä omia tunteita. Tähän kirjaan liittyy niin paljon rakkautta, tunteita ja muistoja, että se on erityisen tärkeä kaikin puolin.

 

7. Kirja, joka käsittelee kiehtovaa aihetta

Eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin Hovitanssija lumosi minut 1800-luvun Koreaan sijoittuvalla kirjallaan, jossa kerrottiin kuninkaan hovin nimettömästä hovitanssijasta, johon ranskalainen lähettiläs rakastui.

 

8. Kirja, joka on kuvitettu

Minulla on aikamoinen määrä kuvitettuja lastenkirjoja. Myös puutarhakirjat ovat kuvitettuja ja niitäkin on kertynyt tosi paljon. Taidekirjoista voisin mainita Edelfelt Pariisissa teoksen, sillä sen kansikuva on suorastaan ihastuttava. Miten ihana ilme mallilla onkaan. Kirja on täynnä Edelfeltin tauluja.

 

9. Kirja, jonka kansi puhuttelee sinua

Kansikuvat ovat minulle tosi tärkeitä. Yllä mainitujen Hovitanssijan ja Edelfelt Pariisissa teosten kansikuvat ovat puhutelleet kauneudellaan. Mia Kankimäen teoksen Naiset joita ajattelen öisin kansikuva on niin vahva, ja tunnistan itseni kuvasta. Kirja on minulle voimakirja.

 

10. Kirja, jonka hahmolla on kiinnostava kehityskaari

Margaret Atwoodilla on taito kirjoittaa uskomattomia kehityskaaria henkilöhahmoilleen. Voisin mainita Orjattaresi ja Testamentit, jotka ovat hyvin pelottavia ja suorastaan karmeita, mutta samalla erittäin kiinnostavia dystopioita. Please, antakaa Nobel ja äkkiä Margaret Atwoodille.

 

11. Kirjailija, jonka kirjoja sinulla on useampi

Kirjahyllystä löytyy Mauri Kunnaksen, Kirsi Kunnaksen, Tove Janssonin, Heli Laaksosen, Tommy Tabermannin, jne. useita kirjoja. Tähän kohtaan voisin nostaa suomalaisen naiskirjailijan, jonka kirjoja fanitan: Sofi Oksanen.

 

12. Kirja, joka on kaukana mukavuusalueeltasi

Heikki Turusen Kivenpyörittäjän kylä. Yritin kerran lukea, mutta yritän vielä toisenkin kerran. 

 

13. Kirja, jonka olit unohtanut omistavasi

Niitä yllätyksiä tulee jatkuvasti, kun pengon kirjakasoja, että tuokin täällä on. Kun tein tätä tagia, huomasin, että hyllyssä on esim. Keltin uni ja  Abessinialaiset kronikat vallan lukematta. Samoin on yllätys yllätys Irlantilainen tyttö ja Saision Signaali lukematta. Pitäisköhän pitää lainaustaukoa kirjastosta ja lukea vain omia kirjoja. Alkaa hävettään tämä kirjojen hamstraus.

 

14. Kirja, jonka nimestä tykkäät paljon

Tämäkin on helppo, sillä kirja on Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa. Kinnunen on yksi lempparikirjailijoistani jo sen vuoksi, että hän on kotoisin samoilta seuduilta kuin minäkin, Koillismaalta. Hänellä on tarinointikyky hallussaan ja miten uskomattoman kaunista suomen kieltä hän kirjoittaakaan. Minä nautin. Kinnusen kaikki kirjat löytyvät kirjahyllystä. Ei kertonut katuvansa on mahtava naisista kertova kirja, oikea voimakirja.

 

15. Kirja, jonka haluat nostaa esille muuten vaan

Karin Smirnoffin Lähdin veljen luo koukutti minut välittömästi. Smirnoff on kirjoittanut trilogian Jana Kiposta, joka lähti veljensä luokse Pohjois-Ruotsiin, jossa ei ollut käynyt sen jälkeen, kun...

Kirjasarja koskettaa huikealla tragikoomisuudellaan, enkä tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, joten tein kumpaakin. Suupielet korvissa ja naama kyyneleitä ja räkää täynnä. Aivan mahtava trilogia, johon kuuluu teokset Viedään äiti pohjoiseen ja Sitten menin kotiin.

 

 

Lopuksi kukkailoa Turun Puutarhamessuilta viime viikonlopulta. 💙💛

Anu Lahtinen, Sini Ojala & Kirsi Vainio-Korhonen: Naisten kaupunki

 

"Herran vuonna 12(..) kuoli Ingigerdis, muinoin Pietarin vaimo, levätköön rauhassa."

Naisten kaupunki on tietoteos, joka kertoo kiinnostavalla tavalla Turun seudun naisista. Ingigerdis eli Ingigerd eli Inkeri eli 1200-luvulla ja hän on ollut ensimmäisiä nimeltä tunnettuja Turun seudulla eläneitä naisia. Hänen hautapaatensa on edelleen Maarian kirkon sakastissa. Ilmeisesti hän on ollut merkittävä ja varakas nainen, ja lahjoittanut kirkolle omaisuuttaan.

Naisten kaupunki on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa on nimeltään Turun naisten historia 1300-1600. Toinen osa on nimeltään Turun tytöt ja naiset 1600-1917. Viimeinen osa on nimeltään Itsenäisyyden ajan Turun itsenäistyvät naiset.

 

Annika Turusen tyttö

Turun tyttö, saaren neito

Poltteli Turulla tulta

Vallin alla valkeista

Te tytöt, minun siskoni,

Älkäät miestä mielistelkö,

Miehen mieltä nouatelko,

Kuin tein minä poloinen.

 

Annikka, Turusen tyttö on keskiaikainen balladi, jossa neuvotaan Turun nuoria neitoja olemaan luottamasta ulkomaisiin kauppamiehiin, jotka liehittelevät aikansa, mutta jättävät sitten rannalle itkemään. 

 

Annikka Turusen tyttö,

Turun tyttö, Saaren neito,

Annikka ähitteleepi:

Kutti, kutti, kestin kelmi,

Ei ole Annin höyhenpatja,

Ei ole Annin päänaluset,

Eikä Annin villavaippa,

Meren on paasi patjanasi,

Meren tyrsky tyynynäsi,

Meren vaahto vaippanasi.

 

Annikalla oli ilmeisesti taikavoimia, kun sai rukoilun voimalla taiottua suuren myrskyn ja sinne upposi Kestin laiva. 

Kirja valoitti esim. minkälaista oli varttua tyttönä ja neitona 1300-1500-lukujen Turussa. 

Kun kauppiaanleski Katarina Olavintytär 1440-luvulla päätti siirtyä Naantalin luostariin tyttärensä Gretan kanssa, hän luovutti suurimman osan omaisuuttaan kauppahuoneineen toiselle tyttärelleen Margaretalle ja tämän miehelle. Vastineeksi Margaretan ja miehen oli määrä kustantaa Gretan elatus luostarissa.

Kirjasta löytyi monet tutut naishenkilöt, jotka ovat tulleet vastaan aiemmin lukemassani kirjallisuudessa, mutta myös uusia tuttavuuksia, kuten porvaristyttö Eva Merthe (1723-1811), jolla oli pitkäaikainen suhde skotlantilaisen ylimyksen kenraali Keithin kanssa. Tuohon suhteeseen kuului kaikenlaisia yllättäviä käänteitä mm. Evaan hullaantunut preussilainen aatelismies. 

Olipa mielenkiintoista lukea kirjasta, miten koululaitos kehittyi Turussa. 1600-luvulla oli jo yleistä, että aatelistyttöjen lisäksi myös kauppias- ja käsityöläisperheiden tyttäret saivat opillista sivistystä luku- ja kirjoitustaidossa. Myös maksullista opetusta oli tarjolla. 1700-luvulla oli muutama täysihoitolakoulu Turussa, joista osa laajeni vuosien mittaan useiden kymmenien tyttöjen laajuisiksi. 

Esimerkiksi Johan Ludvig Runeberg hankki opiskeluvuosinaan lisätuloja historian ja maantiedon opettajana Aurora Danetin tyttöpensionaatissa.

Pidän valtavasti historiasta ja tästä kirjasta nousi esille paljon erilaista tietoa naisten ja tyttöjen menneisyydestä turkulaisina asukkaina. Historia ei ole vain miesten sotaisaa historiaa, vaan se on paljon muuta. Historia on esimerkiksi arkipäivästä toiseen elämistä, ruoan laittamista, siivoamista, kauppapuodin ylläpitoa tai kätilön töitä. Naiset tekivät töitä siinä missä miehetkin. Kun meneillään oli jonkin maan miehitykset, niin asukkaiden piti selvitä niistä niillä keinoin kun oli mahdollista, vaikka järjestämällä tanssiaiset.

Anu Lahtisen, Sini Ojalan ja Kirsi Vainio-Korhosen tietoteos Naisten kaupunki loi silmien eteen historiallisen Turun.

 

Anu Lahtinen, Sini Ojala & Kirsi Vainio-Korhonen, Naisten kaupunki - Turkulaisten naisten historiaa

Turun Historiallinen Yhdistys

Turun Historiallinen Arkisto 61

Turku 2010

s. 190 + runsaasti kuvia + Viitteet + Bibliografia

Tietoteos

 

Vainio-Korhonen Kirsi: Musta-Maija Ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa  

Toropainen Veli Pekka: 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista

Simone Buchholz: Krokotiiliyö

 

Moottori yskähtää viimeisen kerran, kakoo kuin vanha mies taivaan alla ja sammuu lopulta. Nousen ylös, istuudun ruosteen kultaamalle konepellille ja kohotan kasvot vasten raskasta, kylmää ilman.

Tupakka.

On poltettava sumu selkeäksi.

Viikonlopuksi maalle, mikä älynväläys.

Saksalaisen Simone Buchholzin dekkarisarja jatkuu yllätys yllätys kuudennesta dekkarista nimeltään Krokotiiliyö. Tähän väliin sanon kustantamoille semmoisia terveisiä, että sydämeni vuotaa krokotiilinkyyneleitä, kun sarjoja ei suomenneta ja julkaista oikeassa järjestyksessä. Tässäkin sarjassa on tapahtunut neljän suomentamattoman dekkarin aikana vaikka mitä. 

Haluaisin tietää, mitä oli tapahtunut, että päähenkilö syyttäjä Chastidy Riley oli saanut (pakko)siirron pois murharyhmästä. Riley toimi Krokotiiliyössä ns. rikosten uhrien suojelijana. Hampurilaiseen sairaalaan oli tuotu pahoin hakattu mies.

Uusi työhuoneeni syyttäjänvirastossa on kooltaan puolet edellisestä. Se on pikemminkin eräänlainen varastokomero kuin työhuone. Todennäköisesti se on lähinnä selli, joka suunniteltiin varta vasten minua varten ja jota kukaan minua ja heitä lukuunottamatta ei tunnista selliksi. Aina katsoessani ulos kapeasta ikkunasta ihmettelen, miksei siinä ole kaltereita.

Sairaalaan tuotu mies ei puhunut mitään, mutta eihän siinä kauan mennyt, kun Riley lupaili olutta ja muita mukavuuksia, pahinkin rikollinen yleensä heltyy. Uhrilla oli siis  menneisyys, jonka hän oli omien sanojen mukaan jättänyt taakseen. Mutta voisihan sitä narauttaa vielä pahempia rikollisia. Kysymys oli huumerikollisista, eikä mistään pikkutekijöistä, vaan itse pahimmasta päätekijästä.

Niinhän siinä kävi, että syyttäjä Riley  sai jälleen nimityksen rikosjahtiin, sillä niitä murhiakin alkoi ilmestyä kuvioihin mukaan. 

Simone Buchholzin Krokotiiliyö ui kristallisena hohtavaa virtaa pitkin. Krokotiilejä vastassa oli kuitenkin raudanluja ja kovahermoinen  päähenkilö. Tämä dekkarisarja on huippuhyvä. 

 

Simone Buchholz, Krokotiiliyö

suom. Anne Kilpi

Huippu 2019

s. 293

Dekkari

Chastity Riley-dekkarisarja 6. osa

 

Simone Buchholz: Revolverisydän

Kristina Carlson: Maan ääreen

 

Tilastot kertovat miten paljon murhamiehiä, karkotettuja, vankeja ja karanneita vankeja Siperiassa on. Yleensä murhamiehet tappavat toisiaan. Olot ovat sellaiset. Silti Nahodkan naiset kävelevät kadulla turvallisin mielin, ja monessa talossa on murhamies palvelijana niin kuin meillä Fedja.

Kristina Carlsonin teos Maan ääreen sai vuonna 1999 Finlandia kirjallisuuspalkinnon. Kirja kertoo lyhyesti henkilöistä, jotka lähtivät 1860-luvulla Siperiaan töihin. Tokihan siellä tarvittiin myös lääkäriä, kuten yllä olevassa lainauksessa Theodor Gantz mietiskelee aikaansa Siperiassa. 

Kirjan päähenkilö oli kuitenkin 25-vuotias  Lennart Falk, joka joutui eräänä iltana hakatuksi henkihieveriin. Theodor Gantz toimi Lennartin lääkärinä ja heidän välillään oli myös syvä ystävyys huolimatta isosta ikäerosta.

Maan ääreen teoksesta nousi esille 1860-1870-lukujen elämänmeno Venäjän keisarikunnan kaukaisimmassa nurkassa, Nahodkassa. Ilmeisesti Nahodkaan hakeutui henkilöitä, joiden elämä oli jollakin tavalla mennyt aiemmin vinksalleen. Mutta mihinkäs ihmiset pääsevät omista virheistään ja ongelmistaan. Jos oma käytös ei muutu, niin ongelmia on varmasti tiedossa jatkossakin. 

Lennart oli tuottanut ongelmia vanhemmilleen, eikä hän ymmärtänyt muuttaa käytöstään millään tavalla Nahodkassa kaukana vanhemmistaan. Äkkirikastuminen ja talon rakentaminen olivat nuoren miehen unelmia ja niillä oli tulenpalava kiire.

Elämä kantaa kuolemaa sylissään. Murha kantaa elämän merkitystä. Lasi viiniä! Minä elän ja tahdon elää. 

Kristina Carlsonin historiallinen teos Maan ääreen  vei kauas Siperiaan.

 

Kristina Carlson, Maan ääreen

Otava 1999, kolmas painos

s. 192

Historiallinen teos

Finlandia-palkinto 1999

Siperia

1860-70

Freida McFadden: Kotiapulainen

 

Minun olisi pitänyt paeta, kun se oli vielä mahdollista. Nyt tilaisuuteni on mennyt. Nyt, kun poliisit ovat talossa ja he ovat löytäneet sen, mitä yläkerrassa on, en voi enää perääntyä.

Vau, olipa koukuttava trilleri. Yhdysvaltalaisen Freida McFaddenin psykologisen trillerin, Kotiapulainen, kertojina toimivat Millie ja Nina. Nina palkkasi Millien heille kotiapulaiseksi. Talo oli upea ja suuri ja perheen isä oli upporikas. Nina oli kotiäiti, mutta tarvitsi apua kaikessa. Lisäksi perheeseen kuului huonosti käyttäytyvä tytär, ihan samanlainen kuin äitinsä.

Pericolo.

Piha oli suuri ja siitä huolehti Enzo, joka ei puhunut englantia. Millie sai sen verran Enzon italiankielestä selvää, että googlettamalla  "pericolo" tarkoitti vaaraa. Olipa outoa, että puutarhuri varoitti häntä. Olisipa Millie tiennyt mihin joutui, mutta hänen toinen vaihtoehtonsa olisi ollut yöpyminen edelleen autossaan. Millie oli vapautunut vankilasta, ja hänen piti ilmoittautua ehdonalaisvalvojalleen säännöllisesti. Nukkuminen sängyssä houkutteli enemmän, joten puutarhurin varoittelu unohtui helposti.

Kun suljen oven, huomaan sen puisessa pinnassa jälkiä. Pitkiä, ohuita viivoja pituussuunnassa noin hartioideni korkeudella. Kuljetan sormiani urien päällä. Ne näyttävät melkein...

Raapimisjäljiltä. Kuin joku olisi raapinut ovea.

Ja yrittänyt päästä ulos.

Perheen isä oli komea ja ainoa, joka käyttäytyi hyvin ja kohteliaasti. Niinhän siinä sitten kävi, että Millie rakastui, vaikka oli päättänyt pysytellä miehistä erossa. Miten Millien rakkauden kävi? Siitä voit lukea tarkemmin Kotiapulaisen sivuilta. Sanonpa vaan, että tulet yllättymään. Kukaan kirjan henkilöistä ei ollut sitä mitä esitti. Mahtavaa juonittelua ja juonenpunontaa. Kirja piti lukea kannesta kanteen samalla kertaa.

Freida McFaddenin Kotiapulainen nousi heti lukemieni psykologisten trillereiden kärkikastiin. Todella häijyä menoa. Ja elokuvakin on tekeillä. 

 

Freida McFadden, Kotiapulainen *****

suom. Jussi Tuomas Kivi

Otava 2023

s. 342

The Housemaid 2022

Psykologinen trilleri

Johanna Mo: Metsämaa

 

Uni oli poissa. Hän makasi ja tuijotti kattoon, jota ei näkynyt. Väsyneet aivot yrittivät tulkita havainnot: lämmön, ritisevän äänen, terävän, pistävän hajun.

Helvetti. Talo on tulessa.

Ruotsalaisen Johanna Mon dekkari Metsämaa alkoi räväkästi, kun Öölantiin sijoittuvan Saarimurhat-sarjan päähenkilö, poliisi Hanna Duncker huomasi kotinsa olevan ilmiliekeissä. Eikun ikkunasta hyppy ulos lumihankeen. Pääasia, että selvisi hengissä, vaikka kaikki muu paloi tuhopoltossa. Tuhopolttajahan ei selvinnyt vielä tässäkään kirjassa, joten häntä etsitään kiihkeästi myös seuraavassa dekkarissa. Mutta eräs vanha murha selvisi.

Metsän eläimet olivat löytäneet haudan ja vieneet suuren osan luista mennessään. Mikael Fransson olisi yhtä hyvin voinut löytyä monta vuotta sitten tai ei koskaan. Yhdestä asiasta Hanna oli kohtuullisen varma. Mikael ei kuollut täällä. Paikka oli aivan liian syrjässä.

Mikael Fransson pääsi ylioppilaaksi vuonna 1999 ja katosi samana päivänä. Hänestä ei oltu kuultu mitään sen jälkeen, kun häneltä oli tullut kortti  Saksasta. Äiti ja kaksossisko surivat Mikaelia. Varsinkin äiti oli varma, että Mikael eli vielä. Sitten poliisit tulivat kertomaan, että metsästä löytynyt luuranko oli Mikaelin, ja aloittivat murhatutkinnan. 

Poliisi voisi tehdä agathachristiet. Sulkea sen porukan, joka yöpyi talossa, samaan huoneeseen ja päästää ulos vasta, kun syyllinen on tunnustanut.

Ei se ihan noin helppoa ole tuo poliisityö. Tunnustuksen lisäksi tarvitaan teknistä tutkintaa ym. Aika paljon tehtiin tässäkin kirjasssa kuulusteluja ja puhuteltiin tarkemmin osallisia. Syyllinen/syylliset löytyivät ja saavat siis jossakin vaiheessa tuomionsa.

Johanna Mon dekkari Metsämaa aloitti räväkästi ja loppui veret seisauttavalla tavalla. Nyt on jännitystä miun maun mukkaan.

Johanna Mo, Metsämaa *****

suom. Kristiina Vaara

Like 2023

s. 383

Mittlandet 2022

Dekkari

Saarimurhat-sarja 3. osa

Johanna Mo: Yölaulaja

Johanna Mo: Varjolilja 

Johanna Mo: Metsämaa 

 

Colleen Hoover: Se päättyy meihin

 

Kun istun tässä Bostonin katujen yllä toinen jalka reunamuurin yli heitettynä ja katselen alas kahdennestatoista kerroksesta, en voi olla miettimättä itsemurhaa.

Yhdysvaltalaisen Colleen Hooverin teos Se päättyy meihin, kertoi rakkaustarinan. Nuori Lily oli kirjan alussa bostonilaisen kerrostalon katolla mietiskelemässä. Ei hän omaa itsemurhaa miettinyt, eikä isänsä kuolemaa, jonka hautajaiset oli olleet samana päivänä, ainakaan murhemielellä. Isä oli ollut ikävä ihminen. Kirja kertoi perheväkivallasta. 

Rakas Ellen, 

jos minulla olisi pyssy tai puukko juuri nyt, minä tappaisin isän.

Lily oli kirjoittanut nuorena päiväkirjoja, ja loukattuaan jalkansa, hänelle tuli aikaa lukea niitä. Päiväkirjoista nousi esille inhottava kotielämä, josta ei saanut puhua ulkopuolisille mitään. Lilyn elämään tuli vaihtelua, kun naapurin autiotaloon tuli asukas, josta hän sai hyvän ystävän.

Menen kouluun joka päivä ja valitan siitä mielessäni suurimman osan ajasta, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että joillekin koulu saattaa olla ainoa koti. Ainoa paikka, mihin Atlas voi mennä ja mistä hän tietää saavansa ruokaa.

Lilyn ystävä oli koditon. Yhdysvalloissa on valtavasti kodittomia ihmisiä vauvoista vanhuksiin. Suomalainen sosiaaliturva on siellä vain unelmaa. Laitoksia ja sijaiskoteja löytyy kyllä nuorille, mutta Atlas ei halunnut mennä semmoiseen, koska oli jo 18-vuotias. Luultavasti suomalaisistakin laitospaikoista ja sijaiskodeista löytyy puutteita ja rikkeitä. 

Ei jokainen koditon ole koditon omasta tahdostaan, vaan siksi, koska apua ei riitä kaikille.

Colleen Hooverin teoksessa Se päättyy meihin on erittäin tärkeitä teemoja rakkaustarinan lisäksi, kuten perheväkivalta ja kodittomuus. Perheissä on totuttu olemaan hiljaa väkivallasta. Mutta väkivallan jäljet näkyvät terveydenhuollossa ja huostaanotoissa. Niitä jälkiä näkyy oppilaissa ja päiväkodin lapsissa. Niitä jälkiä hoidetaan terapiassa, jos on varaa.

Colleen Hooverin Se päättyy meihin vei syvälle rakkauselämän kipeimpiin salaisuuksiin.

 

Colleen Hoover, Se päättyy meihin

suom. Sirpa Parviainen

Wsoy 2023

s. 418

It Ends with Us 2016

Rakkauskirja

Perheväkivalta

Kodittomuus

Jeanette Bergenstav: Syntiuhrit

 

Minun taakkani kevenee kuitenkin joka kerta hivenen, kun jaan oikeutta. He ovat minun uhrejani. Minun syntiuhrejani.

Ruotsalaisen Jeanette Bergenstavin esikoisdekkari Syntiuhrit aloitti todella kiinnostavan uuden dekkarisarjan, jonka päähenkilönä toimi freelance-toimittaja Jennifer Sundin. Jennifer oli vammautunut ja kulki kainalosauvojen varassa ja kovien kipujen vuoksi käytti vahvoja kipulääkkeitä. Hän asui poikansa kanssa isän omistamassa veneessä. Jennifer joutui kaikenlaisiin kiipeleihin kirjan tarinassa, joista selvisi aina lopulta, mutta jännitystä piisasi. 

"Tukahduta tunteet, havainnoi, kuvaa, kirjoita!"

Jennifer oli tehnyt voimiensa mukaan pieniä haastattelujuttuja paikallislehteen. Eräällä juttukeikalla hän kohtasi jututettavat kuoliaaksi tapettuina, ja silloin heräsivät entisen rikostoimittajan vaistot eloon. Kuinka ollakaan surmapaikalta löytyi myös rahakassi. Arvaa, ottiko Jennifer kassin mukaansa, ennen kuin poistui paikalta odottamaan poliiseja?

Kirjan kuvioissa pohdittiin motiiveina mm. jengirikollisuutta sekä maahanmuuttajiin kohdistuvaa rasismia, mitkä molemmat ovat lisääntyneet kovasti Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa, myös Suomessa. Motiiveja haettiin myös henkilöiden suhteista esim. mustasukkaisuutta, kostoa jne. Eipä aikaakaan, kun uhrimäärä kasvoi ja motiiveja alettiin etsiä laajemmin. Jennifer teki yhteistyötä poliisin kanssa ja siinä samalla omia tutkimuksiaan ja rikosjuttujaan lehtiin.

Sitten tuli seuraava shokki. Jääkylmä vesi.

Kirjan kannessa mainostetaan, että kirja on häikäilemätön, mutta mielestäni vain kirjan pahis oli sitä. Ja se pahis tavataan varmasti muissakin sarjan kirjoissa. Pahiksesta sen verran, että huomasin heti kuka oli ikävien rikosten takana, mutta Jenniferillä meni kirjan loppuun saakka, ennen kuin totuus valkeni. Mutta uskoisiko kukaan sitä, minkä Jennifer vain tiesi? Rikollinen oli todella ovela, häijy ja täynnä kostonhimoa. Ja hän jatkaa röyhkeitä rikoksiaan aika varmasti myös seuraavassa sarjan osassa.

Jeanette Bergenstavin esikoisdekkarissa, Syntiuhrit, on yllättävän terävä päähenkilö ja röyhkeä rikollinen. Tapahtumissa seikkaili mukana myös ihana karvainen collie nimeltään Coblin. Suosittelen.

 

Jeanette Bergenstav, Syntiuhrit *****

suom. Hanni Salovaara

Minerva Crime 2023

s. 428

Syndoffer 2021

Dekkari

Jennifer Sund-dekkarisarja 1. osa

 

Heidi Airaksinen: Vierge Moderne

 

"Sisar Kerstin, mitä ihmettä tääl tapahtuu?" kysyi käheä huudahdus vierelläni ja tunsin, kuinka joku putsasi hiekkaa pukuni selkämyksestä. "Nouskaa ylös, antakaa mä autan teitä."

Heidi Airaksisen dekkari Vierge Moderne on saanut nimensä Edith Södergranin saman nimisestä runosta:

En minä ole nainen. Olen neutri.

Olen lapsi, hovipoika, rohkea päätös,

olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa... 

Kirjan alussa nuori diakonissaharjoittelija Kerstin oli yksin yövuorossa veneeristen tautien sairaalassa Kumpulan kartanossa, kun potilaat alkoivat huudella kovaan ääneen, ja portilta löytyi kuolleeksi hakattu nainen. Vähemmästäkin alkaisi pyörryttämään.

Maanantaiaamuna palasin takaisin normaalirutiineihin sisar Esterin kanssa. Johtajatar ei enää kysellyt perääni ja ilmeisesti uskoi, että Kumpulan onneton tapaus oli nyt käsitelty loppuun. Mitä johtajatar Malinen, eikä kukaan muukaan tiennyt, oli se, että minulla ei ollut aikomustakaan jättää Ulrikan kuolemaa sikseen.

Vaikka nuori diakonissa Kerstin pyörtyi herkästi, hän oli muuten älykäs ja päättäväinen luonteeltaan. Hän halusi kertoa Ulrikan omaisille tämän kuolemasta. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensinnäkin Ulrika oli ollut prostituoitu ja toiseksi hän oli esiintynyt tekaistulla nimellä, mikä oli luonnollista heidän piireissään. Kerstin ei antanut periksi, vaan jatkoi tutkimuksiaan rohkeasti ja päätyi tutkimuksissaan  identititeetiltään erilaisten ihmisten pariin. Vai olivatko he sittenkin samanlaisia kuin Kerstin itsekin?

Heidi Airaksisen huikean hyvä dekkari Vierge Moderne loi elävän kuvan 1930-luvun Helsingistä ja sen iloluontoisesta elämästä.

Heidi Airaksinen, Vierge Moderne *****

Arktinen Banaani 2021

s. 391

Dekkari

1930-luku

Queer

Heidi Airaksinen: Maa jota ei ole

 

Blogistania 2022 -äänestys

 

Tässä Kirjasähkökäyrän äänet Blogistaniaäänestyksessä 2022:

Blogistania Finlandia:

3p. Petra Rautiainen: Meren muisti

2p. Mikko Kamula: Kalevan pojat 

1p. Kaisa Åkerman: Hajusteentekijän tytär 

Blogistania Globalia:

3p. Douglas Stuart: Shuggie Bain

2p. Emily Mandel St. John: Asema 11

1p. Chi Zijian: Puolikuu

Blogistania Kuopus:

3p. Sofia Chanfreau: Kirahvin sydän on tavattoman suuri 

2p. Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

1p. Vuokko Hurme: Karmeat taruolennot

Blogistania Tieto:

3p. Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa

2p. Silja Koivisto: Sataman kapakan Hilda

1p. Hanna Jensen: Äitini muistina, Toinen kierros

 

Lämpimät kiitokseni äänestyksen vetäjille!

Hannu Paloniemi: Lumiluolapoika

 

- Ootteko te uskovaisia, hän kysyi.

- Ei varmasti olla, minä sanoin. - Miten niin?

- Perhanako löytäis rahhaa, hän sanoi. - Mie ostaisin nuuskaa.

Siitä lähtien aloimme viettää aikaa yhdessä. Kiertelimme kerrostalotyömailla ja juoksimme omaa taloa ympäri, ja mikä tärkeintä, me kulkisimme kouluun kahdestaan. 

Hannu Paloniemen esikoisteoksen Lumiluolapoika päähenkilö oli Lauri, jonka perhe muutti asumaan Tornioon 1980-luvun alussa, kun isä sai sieltä vakituisen opettajan paikan. Lauri meni kuudennelle luokalle kouluun kirjan alussa, ja onnekseen oli saanut hyvän kaverin Tommista, joka asui samassa kerrostalossa. Uuden koulun aloittaminen oli kaverin kanssa paljon helpompaa.

Pompin portaat alakertaan ja syöksyin ovesta ulos luokkamme poikien luokse. He puhuivat The Clashista. Samasta bändistä jonka kangasmerkkejä olin nähnyt pankin edustalla notkuvien nuorten takinhihoissa. Isä inhosi sellaisia.

Laurin nuoren pojan elämään kuuluvista asioista oli hauska lukea. Ensi ihastus Sannaan, pianon soittaminen alkuun muilta salaa, nuorisomusiikki ja ylipäätään nuorten elämä. Lauri tarkkaili tiiviisti muiden elämää. Vanhemmat ja isosisko yrittivät pitää Laurin tietämättömänä perhettä lähestyvästä suuresta ongelmasta, siitä ei puhuttu, eikä sitä saanut levitellä muille. Piti elää kuin kaikki olisi normaalia, mutta se ei ollut. Äiti sairastui syöpään.

Äiti lupasi, että kun hän siitä pikkuisen virkistyy, hän lähtee kyllä minun kanssani ulkoilemaan. Että hänen olonsa paranee kun hoidoissa tulee uusi vaihe, parempi.

Kirjan väliin hyvinkin vallaton teksti nauratti minua. Oli kuin olisin mennyt kotiin pohjoiseen kirjaa lukiessa, sillä murre kuulosti niin tutulta. Lumiluolapoika kertoi kirjailijan omakohtaisesta nuoruudesta Torniossa. Nuoren pojan elämään kuuluivat tiiviisti perheenjäsenet, kaverit ja harrastukset, mutta mitä tapahtui sitten, kun äiti kuoli? 

Hannu Paloniemen Lumiluolapoika koskettaa jokaista lukijaansa. Upea esikoiskirja.

 

Hannu Paloniemi, Lumiluolapoika *****

Like 2023

s. 284

Esikoiskirja

Simone Buchholz: Revolverisydän

 

... hän hymyili minulle tule mukaan minä sanoin ja hän tuli mukaan ja hän nukahti ja sitten me puhuimme ja minä tein hänestä jotakin hän oli todella kaunis niin kaunis vain veri...

Saksalaisen Simone Buchholzin Revolverisydän aloitti syyttäjä Chastity Rileysta kertovan dekkarisarjan, josta on suomennettu jo  neljä muuta dekkaria. En ymmärrä sitä miksi sarjan välistä on jätetty dekkareita pois ja seuraava suomennettu, nimeltään Krokotiiliyö, on sarjan kuudes dekkari. Tämä dekkarisarja ampaisi Revolverisydämen tummuudella ja oudoilla tapahtumilla heti suosikikseni. 

Päähenkilö on rosoinen ja synkähkö syyttäjänä toimiva Chastity Riley, omissa oloissaan viihtyvä naishenkilö, joka vaikuttaisi olevan alkoholiin ja nuorehkoon naapuriinsa kallellaan. Lisäksi hänellä oli omituinen pyörtyilytaipumus, ehkäpä matalasta verensokerista tai unettomuudesta johtuva.

Puhelin soi. Se on Faller.

"Hyvää huomenta vanha mies", sanon.

"Paskamainen huomen", hän sanoo. "Missä olette, Chas?"

"Menossa Carlalle."

"Kahvia, hm?"

"Te sen tiedätte, mitä nainen tarvitsee, Faller", sanon.

Kirjan teksti on mustaa huumoria tulvillaan. Faller toimi mukana tutkintatiimin esimiehenä. Syyttäjälle ja Fallerille oli kehittynyt vuosien mittaan läheinen tapa kommunikoida, kuten ylhäällä olevasta lainauksesta käy selville. Tekstissä ei todellakaan lirkutella liikoja.

Kirjan tapahtumiin liittyivät uhrit, joita oli koristeltu oudoilla tavoilla. Tarinassa ei myöskään marssitettu esille useita eri tekijävaihtoehtoja, vaan tarina oli selvää pässinlihaa syyllisen/syyllisten osalta. Tapahtumat piti vain selvittää ja sitten suorittaa pidätys, mutta siihen tuli sitten mukaan muutama muuttuja.

Simone Buchholzin dekkaridebyytti Revolverisydän pamautti uuden sarjan vauhdikkaasti esille. 

Simone Buchholz, Revolverisydän

suom. Anne Kilpi

Huippu 2019

s. 305

Revolverherz 2008

Dekkari

Chastity Riley-sarja 1. osa

 

 

Heidi Airaksinen: Maa jota ei ole

 

Muutoksen myötä hänestä oli tullut julkista omaisuutta, jota saatettiin tarkastella avoimesti, mutta aina kuitenkin salamyhkäisen verhon takaa, jottei hän huomaisi sitä itse.

Heidi Airaksisen rikoskirjassa Maa jota ei ole liikutaan vuoden 1927 Berliinissä.  Freddy lähti Berliiniin Harrietin tueksi, sillä Harriet halusi muuttua siksi naiseksi, jonka hän tunsi sisimmässään olevansa. Siinä häntä autettaisiin tohtori Hirschhfeldin klinikalla. Berliinin yö muutti suunnitelmia, sillä Harriet halusi pitää vain hauskaa ja unohtaa kaiken ikävän. Seuraavana päivänä hänet pidätettiin kuulusteluja varten ja säilöttiin selliin. 

Viimeisen vuorokauden Sir William vietti mitä ilmeisemmin ristiinpukeutujien kantapaikassa Puttkammerstrassella, josta hänen kerrotaan lähteneen seuralainen mukanaan.

Harrietin seuralainen, englantilainen Sir William, oli löydetty aamulla surmattuna. Tietysti Harriet oli ykkösepäilty poliisin mielestä. Freddy ei voinut uskoa sitä, joten hän aloitti rikoksen tutkimisen viehättävän ruotsalaisen Vivecan kanssa. Viveca oli luvannut vuokrata hänelle asunnon siksi ajaksi, kun hän vietti aikaansa Berliinissä. Harriet oli pakko saada pois vankisellistä tavalla tai toisella.

Mitä instituutin laboratorioissa ja leikkaussaleissa tarkalleen tapahtui, oli Freddylle jokseenkin epäselvää. Teddy oli selostanut hänelle tohtori Hirschfeldin kokeellisista leikkauksista, joilla oli mahdollista muokata fyysistä sukupuolta, mutta hän ei vieläkään saattanut käsittää, miten sellainen oli käytännössä mahdollista.

Heidi Airaksisen rikoskirja Maa jota ei ole vei iloisenvilkkaan Berliinin avarakatseiseen maailmaan, jota kansallissosialistien vastakkainen ajattelumaailma sotilaallisen kurin ja hurmoshenkisyyden avulla oli alkanut rajoittamaan. Voi vain kuvitella, miten paljon pahaa kansallissosialistit tekivät valtaannousunsa aikana ja sitä ennen. Heidän suvaitsemattoman ajatusmaailmansa vaikutukset ovat kestäneet valitettavan pitkään.

Heidi Airaksisen Maa jota ei ole vei 1920-luvun iloisen vilkkaaseen Berliiniin.

 

Heidi Airaksinen, Maa jota ei ole

Siltala 2022

s. 312

Laventelimurhat-sarja 2. osa

1920-luvun Berliini

Sukupuolen korjaus

Queer

 

Kirjan lopussa kerrottiin, että Magnus Hirschfeld perusti Seksualitieteen instituutin vuonna 1918. Siellä tehtiin maailman ensimmäisiä onnistuneita sukupuolenkorjausleikkauksia. Kansallissosialistit keräsivät ensimmäiseen kirjarovioonsa Hirschfeldin instituutin kirjat ja materiaalit. Hirschfeld itse oli lähtenyt maanpakoon.

Minna Maijala: Pirkko Lahti - Kuuntelija

 

Mistä Pirkko Lahti ammentaa voimansa? Kuinka hän jaksaa katsoa silmiin kärsimystä, epätoivoa ja pahuutta? "Haluan auttaa, jos vain suinkin pystyn", hän sanoo. "Sitä paitsi ihminen on tavattoman kiinnostava. Kuuntelemalla opin jatkuvasti uutta."

Minna Maijalan teos Pirkko Lahti - Kuuntelija kertoo psykologista, joka on tehnyt mittavan uran psykoterapeuttina ja Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtajana. Pirkko Lahti on TV:stä ja lehdistä tullut tutuksi kaikille suomalaisille, sillä hänen rauhallinen ja tavallinen olemuksensa henkii lähestyttävyyttä meille kaikille ihmisille. Kukapa ei kaipaisi neuvoja oman elämänsä ongelmiin.  Pirkko Lahdella on ollut taito pysähtyä kuuntelemaan ihmisten ongelmia omassa työssään.

"On tärkeää, että kriisin kohdannutta ihmistä ei jätetä yksin."

Työssään Mielenterveysseurassa Pirkko Lahti on ollut vastaanottamassa esim. Estoniasta ja tsunamista pelastuneita näiden palatessa Suomeen. Kriisien kohtaaminen kuorruttaa myös auttajia, ja kirjassa Pirkko Lahti kertoi, miten he työyhteisön kanssa purkivat tunteita ja tilanteita ja itkivät. Toisia tukemalla he jatkoivat auttamista. Auttajatkin ovat ihmisiä ja voivat kuormittua, jos työ käy liian raskaaksi.

"Ihmisellä on ennen kaikkea tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Riidan pohjalla on usein vuorovaikutuksen ja kommunikaation ongelmia, ohipuhumista ja väärinkäsityksiä."

Tuo yllä oleva lainaus on hienosti sanottu. Voi miten paljon Pirkko Lahti onkaan joutunut kuuntelemaan erilaisista ongelmista, riidoista ja pahoista tilanteista työpaikoilla ja muissa yhteisöissä, missä on ihmisiä yhdessä. Riitoja syntyy ja jotain ennakoivaa tekemistä kannattaisi tehdä yhdessä muiden kanssa, jotta työyhteisössä jaksetaan olla yhdessä. 

Pirkko Lahti on kuuntelemisen lisäksi innokas oppimaan uutta ja hän tekee mielellään käsillään kaikenlaista, kuten puutarhatöitä ja nikkarointia. Kirjaan olisi voitu liittää valokuvia Pirkko Lahden elämän varrelta. Minna Maijalan teos Pirkko Lahti - Kuuntelija avasi valtakunnan ykköskuuntelijan elämänpolkuja lapsuudesta eläkeläiseksi.

Minna Maijala, Pirkko Lahti - Kuuntelija

Otava 2022

s. 184 + Kirjoittajan kiitokset + Kirjallisuutta

Elämäkerta

 

Kirjahyllyn aarteet 4 - lukuhaaste

 

Ajattelin pistää jälleen pystyyn lukuhaasteen, jossa luetaan omien kirjahyllyjen kirjoja. Piipahdin SPR:n Kontissa ja siellähän hyllyt pursusivat kirjoja euron ja kolmen euron väliltä. Tuo minun kirjapinoni, jossa on 10 kirjaa, maksoi yhteensä 25 euroa. Rahat menevät hyväntekeväisyyteen ja minä sain hyvää luettavaa. Ja parasta on se, että voin palauttaa nuo kirjat lukemisen jälkeen Konttiin uudelleen myytäväksi. Muutaman kerran olen vienytkin sinne kirjojani myytäväksi.

Tervetuloa mukaan tähän lukuhaasteeseen lukemaan omia kirjoja. Haasteaikaa on mukavasti puoli vuotta. Ainakin itselleni tahtoo kertyä kirjapinoja makuuhuoneen kaapin päälle, jossa kirjat odottavat lukemista. Nyt päätin tiukasti, että Kontin kirjat ovat ykköslukuvuorossa. Pinosta löytyy pari Finlandia-voittajaa, joilla osallistun samalla Jokken lukuhaasteeseen. Pinosta löytyy myös Seitsemän veljestä, jolla osallistun seuraavaan Klassikkohaasteeseen. 

Toivotan kaikille huippuhyviä lukuhetkiä omien kirjojen parissa ja lukuiloa. t. Mai 💖 

 

Mukana haasteessa:

Satu/ Kuunnellut äänikirjat-dekkariblogi 

Laura/ Kirjaimia-kirjablogi

Sara/ Villa Emilia-puutarhablogi  

Kaisa/ Kirja hyllyssä-kirjablogi

Marika/Oksan hyllyltä-kirjablogi