maanantai 20. maaliskuuta 2023

Johanna Mo: Metsämaa

 


Uni oli poissa. Hän makasi ja tuijotti kattoon, jota ei näkynyt. Väsyneet aivot yrittivät tulkita havainnot: lämmön, ritisevän äänen, terävän, pistävän hajun.

Helvetti. Talo on tulessa.

Ruotsalaisen Johanna Mon dekkari Metsämaa alkoi räväkästi, kun Öölantiin sijoittuvan Saarimurhat-sarjan päähenkilö, poliisi Hanna Duncker huomasi kotinsa olevan ilmiliekeissä. Eikun ikkunasta hyppy ulos lumihankeen. Pääasia, että selvisi hengissä, vaikka kaikki muu paloi tuhopoltossa. Tuhopolttajahan ei selvinnyt vielä tässäkään kirjassa, joten häntä etsitään kiihkeästi myös seuraavassa dekkarissa. Mutta eräs vanha murha selvisi.

Metsän eläimet olivat löytäneet haudan ja vieneet suuren osan luista mennessään. Mikael Fransson olisi yhtä hyvin voinut löytyä monta vuotta sitten tai ei koskaan. Yhdestä asiasta Hanna oli kohtuullisen varma. Mikael ei kuollut täällä. Paikka oli aivan liian syrjässä.

Mikael Fransson pääsi ylioppilaaksi vuonna 1999 ja katosi samana päivänä. Hänestä ei oltu kuultu mitään sen jälkeen, kun häneltä oli tullut kortti  Saksasta. Äiti ja kaksossisko surivat Mikaelia. Varsinkin äiti oli varma, että Mikael eli vielä. Sitten poliisit tulivat kertomaan, että metsästä löytynyt luuranko oli Mikaelin, ja aloittivat murhatutkinnan. 

Poliisi voisi tehdä agathachristiet. Sulkea sen porukan, joka yöpyi talossa, samaan huoneeseen ja päästää ulos vasta, kun syyllinen on tunnustanut.

Ei se ihan noin helppoa ole tuo poliisityö. Tunnustuksen lisäksi tarvitaan teknistä tutkintaa ym. Aika paljon tehtiin tässäkin kirjasssa kuulusteluja ja puhuteltiin tarkemmin osallisia. Syyllinen/syylliset löytyivät ja saavat siis jossakin vaiheessa tuomionsa.

Johanna Mon dekkari Metsämaa aloitti räväkästi ja loppui veret seisauttavalla tavalla. Nyt on jännitystä miun maun mukkaan.


Johanna Mo, Metsämaa *****

suom. Kristiina Vaara

Like 2023

s. 383

Mittlandet 2022

Dekkari

Saarimurhat-sarja 3. osa


Johanna Mo: Yölaulaja
Johanna Mo: Varjolilja 
Johanna Mo: Metsämaa 

 

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Näillä dekkareilla on kivat nimet, vaikka ne eivät ihan istukaan dekkarigenreen. Tämä on kiva dekkarisarja. Lukuiloa :)

      Poista
  2. Johanna Mo on minulle tuntematon nimi. Kuulostaa kyllä kiinnostavalta. Hyvä vain, jos poliisi ei tee agathachristieitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Agatha oli kyllä mainio dekkareiden tekijä, mutta ei ne rikokset ihan niin helposti ratkea kuin hänen dekkareissa teekupposen ääressä. Vaikka rakastan Miss Marple-sarjaa.
      Tämä on minusta mahtava sarja. Dekkarit paranevat koko ajan.

      Poista
  3. Vaikuttaa kiinnostavalta dekkarilta! Jep, eivätpä taida nuo agathachristiet toimia nykymenossa, vaikka tuo viivytystaistelukin saattaisi purra, vaan kyllä tässä ihan rivikansalaisena nostan mieluusti korkealle hattua poliisien puurtamiselle, sinnikkyydelle ja peräänantamattomuudelle heidän rajattujen resurssiensa puitteissa katujengien ja nuorison kanssa toimiessaan ja järjestyksen nimiin vannoessaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mo´lla on homma hanskassa. Hyvä sarja, joka paranee vain kirja kirjalta.
      Poliisityö on raskasta ja vaativaa. Poliiseja tarvitaan ratkomaan monentyyppisiä rikoksia. Onneksi elävässä elämässä ei ole niin paljon murhia ja tappoja ja niiden yrityksiä kuin dekkareissa.

      Poista