Milla Ollikaisen esikoisdekkari Veripailakat kruunaa tämän osallistumiseni Marikan Dekkariviikko-haasteeseen. Ollikainen voitti vuonna 2012 Liken ja Suomen dekkariseuran kirjoituskilpailun ja vuonna 2013 julkaistiin tämä Veripailakat dekkari, jonka jatko-osat ovat Vesiraukka 2014 ja Pirunkuru 2015.
Åsa Larssonin tyyliin kirjoitetun jännittävän trilogian päähenkilö Krisse joutui jännittäviin vaaratilanteisiin joka kirjassa. Veripailakat ja muut trilogian osat sijoittuivat Lappiin, Ylläkselle. Krisse tuli viettämään pahimpaan talvisesonkiaikaan lomaviikkoa äitinsä kanssa Ylläkselle, mutta ehti sekaantua heti ensimmäisenä pävänä murhajuttuun, jota leppoisa vanhempi paikallinen poliisimies Vuontisjärvi alkoi tutkia kolleegoidensa kanssa. Hiukan hän mietiskeli, että siitä oli useampi vuosi, kun hän oli edellistä murhaa tutkinut.
Ensimmäiset putoavat pisarat ovat tihkuja, ne katoavat silmiäsärkevän kirkkaaseen rinteeseen kuin valkoiseen avaruuteen. Sitten toinen tuulenpuuska, heilahdus, ja valkoiseen ilmestyy pitkä ja mutkitteleva jono punaisia läiskiä. Ne olisi jo helppo huomata, mutta sitä varten pitäisi olla pysähtynyt, ja siinä kohtaa rinne on vielä jyrkkä.
Krisse oli ottanut lomalle mukaan järjestelmäkameransa, jolla hän sai hyviä kuvia murhatusta. Krissen ystävä oli iltapäivälehden toimittaja ja otti mielellään kuvat vastaan ja Krissekin sai hieman rahaa kuvistaan. Tosin Krisse tunsi ahdistusta siitä, että kuvasi kuollutta ja ansaitsi siitä rahaa. Pian ystävä lensi Helsingistä Ylläkselle tekemään juttuja ja eihän rikokset päättyneet vain tähän tapaukseen.
Vuontisjärvi oli kummissaan, että tällaista tapahtui heidän rauhallisessa kunnassa. Ja kuka se murhaaja voi olla? Piiri pieni pyöri, ja pian epäilyksenalaisia oli vain muutama. Sillä aikaa Krisse sekoili pitkin tuntureita eksyksissä ja päätyi pieneen kyläpahaseen kuin Aki Kaurismäen elokuvissa. Ihmiset olivat outoja, eivätkä puhuneet, mutta viinaa löytyi. Suosittelen lomadekkareita hakeville tätä Ollikaisen dekkaritrilogiaa. Kirjoista löytyy lapin murteita ja erilaista pohjoisen elämänmenoa, sekä niitä rikoksia. Toivottavasti Milla Ollikaiselta tulee jatkossakin yhtä railakkaita dekkareita.
Hän näki olevansa talon takana, edessä oli kuusiaita, hän ryntäsi sen läpi ja kuuli huudot takanaan. Edessä erottui vain luminen pelto, joka katosi pimeään. Hän ei ajatellut mitään, hän juoksi.
Milla Ollikainen, Veripailakat ****
Like-pokkari 2015
s. 222
ensijulkaisu 2013
Dekkari
Ylläs
Ollikainen Milla: Pirunkuru
Olen tykännyt Ollikaisen trilogiasta todella paljon. Lapin murteet tuovat oman viehätyksenä kirjoihin.
VastaaPoistaNämä on tosi räväköitä dekkareita, joissa on mukana sitä lapin taikaa ja mytologiaa nykyaikaan sijoitettuna. Viimeisen kirjan loppuhuipennus oli todella yllättävä, jota epäilin, mutta jonka en olisi halunnut olla totta. Eli olisin halunnut erilaisen päätöksen tälle kirjasarjalle.
PoistaLapin murteet ovat kyllä piste iin päälle näissä kirjoissa, tykkäsin kovasti :)
Pidin Pirunkurusta, sen miljöö tarjosi jotain uutta. Pohjoisuuden elementti viehätti minua. Aion lukea jatkossakin Ollikaisen teoksia.
VastaaPoistaTämä Veripailakka aloittaa trilogian, sitten on se Vesiraukka ja Pirunkuru on kolmas.
PoistaTodella hyviä dekkareita ja pohjoinen viehätti tällaista pohjoisen ihmistä :)
Olen jo pitkään silmällyt Ollikaisen kirjoja sillä silmällä. Nyt kuitenkin otin ensin luettavakseni Lars Petterssonin Ruotsin Lappiin sijoittuvan Koutokeinon, mutta ihan varmasti luen vielä Ollikaisenkin trilogian. Kiva, kun kirjoitit tästä.
VastaaPoistaKiitos Paula :) Lappi on hieman erilaisempi tapahtumamiljöö nykyaikana, mikä on ihan positiivista. Nämä dekkarit tuovat esille sitä tämän päivän lappilaista elämänmenoa turisteineen ja matkailuineen.
PoistaSuosittelen :)
Tähän pitää kyllä tutustua! Esittelysi saa kirjan kuulostamaan juuri sellaiselta mukaansa imaisevalta dekkarilta, kuin jännäreiden aina odottaisi olevan :)
VastaaPoistaKiitos Nellu :)
VastaaPoistaNäissä kirjoissa on sitä jännitystä, jonka lukija joutuu elämään mukana, kun päähenkilö joutuu kiperiin tilanteisiin :)
Lukuiloa :)