Banneri-luettelo

perjantai 21. elokuuta 2026

Anna Pihlajaniemi ja Lotta Lehtikari: Elämäni ilman sinua

 


Siskoni Pipsa hyppäsi katolta tyttärensä yhdekänvuotissyntymäpäivänä. Sitä ennen hän oli leiponut suklaakakun valmiiksi jääkaappiin.

Anna Pihlajaniemen ja Lotta Lehtikarin teos Elämäni ilman sinua on surumielinen tositarina Lotan isosiskon  itsemurhasta, suuresta surusta ja elämän jatkumisesta. Siskolla oli todettu jo vuosia aiemmin mielenterveysongelmia. Hän ei jaksanut elää manian, masennuksen ja psykoosien pyörityksessä, kun ei itse pystynyt hallitsemaan omaa käyttäytymistään, ja hoitoonpääsy oli aina hankalaa tai se tapahtui joka kerta liian myöhään. 

Suurin syyni inhota äitiä ei ollut se, mitä hän teki minulle. Eniten vihasin äitiä siksi, että hän oli niin epäreilu sinua kohtaan.

Lotan ja Pipsan äiti oli hammaslääkäri. Hyväkään koulutus ei vaikuta siihen, miten vanhempi kohtelee lapsiaan. Äiti oli ilkeä ja väkivaltainen tyttäriään kohtaan. Hän määräsi perheen asiat, mitä tehdään ja milloin tehdään. Lotta vastusti äitiään, mutta Pipsa vetäytyi kuoreensa. Aikuisena Pipsa ei halunnut olla samanlainen äiti omille lapsilleen. Mutta äidin mielenterveysongelmat olivat siirtyneet myös Pipsalle, joten hän ei pystynyt hillitsemään itseään.

Äiti ja sinä, te molemmat käytitte psyykenlääkkeitä kuollessanne. Tutkin kuolemanne jälkeen lääkkeiden pakkausselosteet huolellisesti. Teidän molempien lääkkeissä oli haittavaikutuksena kohonnut itsemurhariski.

Lotan äiti ja isosisko tekivät itsemurhan. Molemmilla oli takana vuosien mielenterveysongelmat. Mietin miten toiset pystyvät elämään kaksisuuntaisen mielialasairauden  kanssa, mutta toisille se on paljon hankalampaa? Lotan ja Pipsan äiti jaksoi elää pitkän elämän, ennen itsemurhaansa. Kirje odotti pöydällä tyttöjä, ja siinä luki anteeksipyyntö. Pipsa lähti lopulliselle matkalleen lentäen.

Ehkä minuun ei tarvitse antaa anteeksi äidille tai oppia rakastamaan häntä. Tärkeämpää on nähdä äiti sellaisena epätäydellisenä ihmisenä kuin hän oli. Katsoa hänen kärsimystään ja kipua, kaikkea sitä mitä hän kantoi. 

Molemmat kantoivat kärsimystä ja kipua, Lotan äiti ja isosisko. Läheisen on vaikea hyväksyä itsemurhaa ja sen lopullisuutta, mutta sen jälkeen on kuitenkin elettävä ja jatkettava eteenpäin. Lotta sai omiin traumoihinsa lopulta apua rosenterapiasta, ja sai siitä kimmokkeen opiskella itsekin terapeutiksi.  Lopulta hän tarvitsi itsekin psykoterapiaa. Elämästä oli tullut liian kuormittavaa ja muiden auttaminen vei itseltä voimia.

Anna Pihlajaniemen ja Lotta Lehtikarin Elämäni ilman sinua vei syvälle  mielenterveysongelmista kärsivän perheen elämään.

 

Anna Pihlajaniemi & Lotta Lehtikari, Elämäni ilman sinua

Wsoy 2026

s. 246

Muistelmat

Perhetraumat 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Itsemurha 

 

4 kommenttia:

  1. Ei ehkä suunniteltu tuo suklaakakku ja sitten vasta itsemurha, mutta muistui mieleen joku vanha romaani, jossa nuorukainen päätti tehdä itsemurhan, mutta sitä ennen hän suoritti loppuun lukukauden Harvardissa kun se oli niin kallis yliopisto.
    Nämä ovat oikeasti raskaita juttuja. En tarkoita vitsailla. Ihmismieli on outo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenterveys on tärkeä asia ja myös sen vaaliminen. Jos on jo sairastanut pitkään ja nähnyt äitinsä ikävän mielisairauden, voi olla hankalaa jatkaa omaa elämää. Se tuli esille kirjan sivuilta.

      Nuorten tekemät yllättävät itsemurhat ovat vaikeampi tapaus. Serkkuni teki 20-vuotiaana itsemurhan karmaisevalla tavalla. Se oli hänen perheelle, ystäville ja sukulaisille aivan kammottavaa ymmärtää. Setäni tummat hiukset muuttuivat yhdessä yössä valkoisiksi surusta ja järkytyksestä.

      Ihmismieli on todellakin erikoinen ja outo ja itsemurhat ovat raskaita juttuja. Kun ajatukset alkavat vellomaan itsemurhissa ja on paha olla, niin kannattaa soittaa Kriisipuhelimeen tai 112 tai läheiselle, joka voi tulla heti auttamaan ja viemään vaikka päivystykseen.

      Poista
    2. Voi miten kurja tapaus teidän suvussa. Meillä on myös jokunen.
      Luin joskus jostain että valtava määrä teini-ikäisiä harkitsee itsemurhaa,
      vaikka suurin osa ei sitä toteuta.

      Poista
    3. Mielenterveysasioista olisi hyvä puhua kouluissa. En tiedä puhutaanko niistä ja miten paljon. Mielenterveys on kuitenkin herkkä aihepiiri, eikä siitä voi eikä kannata puhua suurissa ryhmissä. Teini-ikä on herkkää aikaa kaikkine hormonimyrskyineen.

      Poista