Carin Gerhardsen: Jääkylmät silmät

 

Puhua, puhua - aina piti puhua. Kun korvat saivat kaivatun levähdystauon metelistä, hiljaisuus piti täyttää papatuksella siitä ja tästä. Tyhjänpäiväisellä höpötyksellä siitä, mikä vain ensimmäisenä mieleen juolahti, asiakkaiden juoruista, julkkiksista ja yhteisistä tutuista.

Ruotsalaisen Carin Gerhardsenin dekkari Jääkylmät silmät sijoittui vuoden 2011 helmikuuhun. Kirjan alussa Eva-Lena oli vielä töissä, mutta tunsi pelkoa. Hän katosi samana päivänä. Mitä oikein tapahtui? Kirjassa oli oikea katoamisten suma. Rikoskomisario Conny Sjöberg sai tutkittavakseen outoja rikoksia. Oliko kyseessä sarjamurhaaja vai olivatko puolisot tappaneet vaimonsa. Lisäksi kadoksissa oli nuori nainen, joka katosi ravintolareissulta. Yhdistikö näitä rikoksia jokin yhteinen tekijä?

Mitä hänen pitäisi ajatella? Miten käsilaukku, joka selvästikään ei ollut hänen, oli päätynyt heidän kellariinsa?

Jääkylmät silmät on Hammarby-sarjan kuudes dekkari. Sarja on hyvinkin väkivaltainen, joten en suosittele sarjaa herkille lukijoille. Poliisit joutuivat kohtaamaan työssään kaikenlaista väkivaltaa. Silmitön väkivalta toista ihmistä kohtaan, oli se sitten henkistä väkivaltaa tai fyysistä väkivaltaa, tai sekä että, niin kuin tässä kirjassa, on kammottavaa. Poliisit saivat selville rikolliset, myös menneisyyden rikokset.

Kaikille heille hän oli tavalla tai toisella tehnyt pahaa, jotta voisi itse hyvin. Tai koska hän voi huonosti. Tämä on rangaistus, Eva-Lena mietti. Onko se pian ohi? Olen valmis kuolemaan.

Tämä kirja laittoi ajattelemaan naisten kokemaa väkivaltaa. Kirjassa naiset, jotka olivat kokeneet väkivaltaa, olivat toinen toisensa tukena. Omista kokemuksista oli helpompi puhua sellaisen kanssa, joka myös oli kokenut samoja inhottavia tekoja. Kotiseinien sisällä pitäisi olla turvallista, mutta sitä se ei aina ole. Joillekin oma koti on kauhujen kammio, joka jatkuu vuositolkulla.  

Carin Gerhardsenin dekkari Jääkylmät silmät syventyi arvoitukselliseen mysteeriin.

 

Carin Gerhardsen, Jääkylmät silmät

Suom. Maija Jokimäki

MinervaCrime 2024

s. 360

Hennes iskalla ögön 2013

Dekkari

Hammarby-sarjan 6. osa

 

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo

Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt

Carin Gerhardsen: Unilaulu

Carin Gerhardsen: Piirileikki

Carin Gerhardsen: Hyvä haltija

Carin Gerhardsen: Jääkylmät silmät 

 

Simone Buchholz: Mexikoring

 

Pidän toisinaan kiinni asioista, jotka vain lehahtavat yli, se viivyttää tärkeitä asioita vähän muttei tietenkään suojele minua siltä, että joudun tekemisiin niiden juttujen kanssa, joiden vuoksi olen täällä, siispä työnnän sytyttimen housuntaskuuni ja lentävät muovikassit pois ajatuksistani ja alan lähestyä lähes kuollutta miestä, joka makaa puoliksi hiiltyneessä autossa.

Saksalaisen Simone Buchholzin neljäs suomennettu dekkari on nimeltään Mexikoring. Mexikoring valittiin ilmestymisvuonnaan Saksan parhaimmaksi dekkariksi. Sarjan päähenkilö on viinaan menevä räväkkä syyttäjä Chastity Riley, ja sarjan tapahtumat keskittyvät lähinnä Hampuriin. 

Muistutan lukijoita siitä, että suomennosjärjestys ei ole oikea, vaan ensimmäisen dekkarin jälkeen neljä dekkaria jätettiin suomentamatta. Mexikoring on siis sarjan kahdeksas dekkari. Mielestäni sarjan suomennosjärjestys on outo ja haittaa lukemista, koska kyllähän neljässä poisjätetyssä dekkarissa on ollut sarjan kannalta tärkeitä tapahtumia ja henkilöhahmoja.

Mafia tarkoittaa aina, että mukaan ovat ujuttautuneet myös politiikka ja talous. Nämä kaverit ovat vielä kaukana siitä. He eivät ole vielä tajunneet, että Saksassa ei tehdä isoa rahaa huumeilla ja varastetuilla autoilla vaan Volkswagenilla.

Kirjan tarinassa oli nuori mies ja nuori nainen, jotka pyrkivät pakoon rikollisten maahanmuuttajasukujensa piiristä. Mies opiskeli ja pääsi lopulta töihin vakuutusfirmaan, huomatakseen sen, että työntekijöistä löytyi rikollisia ja huumeiden käyttöä. Sukukin oli katkaissut välinsä häneen. Miehestä olisi pitänyt tulla lakimies, joka hoitaisi suvun oikeusjuttuja.

Nuori nainen pakeni sukuaan, koska suku oli erittäin väkivaltainen. Hän ei saanut opiskella, ja edessä olisi väkivaltainen avioelämä jonkun suvun hyväksymän rikollisen kanssa. Hänen veljensä etsi siskoaan koko ajan tappaakseen siskonsa. Kunniamurha. Mielestäni outoa toimintaa nykyaikana. Suomessakin on tehty kunniamurhia, kun maahanmuuttajanaiset ovat eronneet miehistään. Toivoisin, että miehet ymmärtäisivät hakea terapia-apua tunne-elämäänsä, ettei tarvitse murhata ketään.

Lähdetään Meksikoon. Sieltä meitä ei löydä kukaan, ja siellä puhaltaa aina lämmin tuuli.

Näistä aineksista Simone Buchholz rakensi nykyaikaisen Romeo ja Julia tarinan. Nuorilla oli  tarkoitus matkata pois Saksasta, kun heillä olisi tarpeeksi rahaa. Mexikoring jatkoi sarjan mustanpuhuvaa huumoria, vahdikkuutta ja synkähköä draamaa kiihkeästi ja nopealla tempolla.

 

Simone Buchholz, Mexikoring

Suom. Anne Kilpi

Huippu 2021

s. 299

Mexikoring 2018 

Dekkari

Chastity Riley-sarjan 8. osa 

 

Simone Buchholz: Revolverisydän

Simone Buchholz: Krokotiiliyö

Simone Buchholz: Verikuu

Niina Holopainen: Anita

 

Anita muistelee isänsä muistuttaneen suurta kovakuoriaista, joka jää kuorensa varaan selälleen kiikkumaan. Ällöttävää, haisevaa ja juoppohullua kovakuoriaista, ei suloista ja metallinhohtoista.

Niina Holopaisen psykologinen trilleri Anita kertoi nykyajasta ja takautumia Anitan ikävistä  muistoista. Kirja on kertomus siitä, mitä voi tapahtua, kun mielenterveys järkkyy. Anitan isä oli todella tympeä tyyppi, joka pahoinpiteli perhettään. Isän käytös ja vuosikausien piina aiheuttivat Anitalle vaikeuksia parisuhteissa. Hän ei uskaltanut julkisesti olla sitä mikä oli, vaikka vanhemmat olivat kuolleet.

Jossain kohtaa teinivuosia äiti jopa haukkui Anitan huoraksi vain siksi, että löysi tämän huoneesta koulussa jaettua oppimateriaalia, jossa puhuttiin ehkäisyvälineistä ja seksistä piirroskuvien avulla. Tilanteessa ei olisi ainakaan auttanut se, että Anita olisi kertonut olevansa enemmän kiinnostunut tytöistä kuin pojista. Sitä ei tietenkään voisi koskaan kertoa vanhemmille.

Uskon, että jos ei voi kertoa omista suuntautumistaan vanhemmilleen ja sisaruksilleen, se voi olla nuoren mielelle todella ahdistavaa. Ylipäätään seksuaalisuudesta haukkuminen oli todella törkeää käytöstä, mitä vanhemmat tekivät kirjan sivuilla. Myös erään luokkakaverin käytös kotihipoissa oli tosi inhottavaa. 

Myymälän käytäviä kierrellessäni minut valtasi olo,  että joku tarkkailee minua.

Niina Holopainen  käsittelee teoksessaan seksuaalisuutta ja mielenterveyttä. Kirjailija on seksuaalineuvoja, joten aihepiirin käsittely on hänelle tuttua jo työn puolesta. Kirjan päähenkilö oli hyvin traumatisoitunut jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Hän olisi tarvinut apua mielenterveysongelmiinsa. Nyt asiat etenivät kauhistuttavalla tavalla eteenpäin.

Niina Holopainen, Anita

Reuna Publishing House 2024

s. 168

Psykologinen trilleri

Mielenterveys

Queer

 

Anu Ojala: Taivasverkko

 

Varhainen lauantaiaamu piti Haaparannan toria raukeassa otteessaan, kylvetti hiljaisuudessa ja auringon valossa, joka oli aloittanut äkäisen yöpakkasen häätämisen.

Anu Ojalan dekkari Taivasverkko jatkaa räväkästi Ronja Jentzsch-sarjaa. Taivasverkko on jo sarjan kolmas osa, mutta suosittelen aloittamaan Jääsilkkitiestä ja jatkamaan sen jälkeen Kuolinsoiton parissa. Sarja on todella jännittävä, ja siinä tulee runsaasti uhreja. Alueelle levisi jo sarjan eka kirjassa paha huume, fentanyyli, jota edelleenkin epäiltiin levitettävän molemmin puolin rajaa. Tullin ja poliisin sisälläkin epäiltiin olevan henkilöitä, jotka maksua vastaan auttoivat rikollisia. 

Aseen ääni kerrostui voimakkaana toria ympäröivissä kivitaloissa ja parvi pikkulintuja pyrähti säikähtäneeseen lentoon.

Rikosylikonstaapeli Ronja Jentzsch ja hänen työparinsa Janne Pallari olivat juuri parkkeeranneet autonsa Haaparannan torille, kun havaitsivat paikalle tulleesta autosta tulevan henkilöitä rynnäkkökiväärit käsissään. Kyseiset henkilöt aloittivat silmittömän ampumisen. Mitä sitten tapahtui, sen voit lukea Taivasverkosta.

Nyt oli pysyttävä rauhallisena.

Nyt oli oltava toimintakykyinen.

Oli hengitettävä.

Ja hengitettävä uudestaan.

Kristian oli töissä Tornion tullissa. Hän oli palannut töihin sairaslomalta, jolloin hän joutui melkein tapetuksi. Menneisyys ja sen tapahtumat palasivat mieleen hänen joutuessaan koston kierteeseen. Onneksi hänellä oli tukijoukkoja, sillä yksin hän ei olisi selvinnyt erään henkilön kostotoimilta.

Ronja Jentzch työkavereineen joutui todellisten terroritapahtumien keskelle. Tappopuuhissa oli joukkio todella outoa porukkaa. Entäs sitten se asearsenaali! Saapa nähdä millä tyylillä seuraava sarjan dekkari jatkuu. Paljon jäi aukkoja selvitettäväksi. Kuka tai ketkä oikein tahtipuikkoja heiluttivat? Ja mikä oli motiivi?

Oli tullut aika sukeltaa pintaan.

Anu Ojala, Taivasverkko

Gummerus 2024

s. 247

Dekkari

Ronja Jentzch-sarjan 3. osa

Huumerikollisuus

 

Anu Ojala: Jääsilkkitie

Anu Ojala: Kuolinsoitto

Anu Ojala: Taivasverkko

Johanna Holmström: Sielujen saari

 

Uintikerta jää Sigridin viimeiseksi. Ollaan syyskuun keskivaiheilla, ilma ja vesi ovat vielä lämpimiä. Hän on kävellyt paljain jaloin kylmänkostean nurmen poikki koko matkan kotoaan pappilasta Hullujenrannalle. Ohi kirkon, joka häämöttää vasemmalla, Fyyrin, joka on suoraan edessä ja pesulan, joka jää oikealle; hospitaali on ylhäällä Houruinhoitolan mäellä.

Johanna Holmströmin Sielujen saari kertoi kolmen naisen tarinan. Kristinan, Ellin ja Sigridin  elämät kietoutuivat yhteen Seilin saarella Turun saaristossa. Kristina ja Elli olivat mielenterveyspotilaita, joita Sigrid hoiti työkseen. Kristina viihtyi saarella, eikä olisi halunnut lähteä sieltä pois. Tosin saarelta ei ollut kukaan mielenterveytensä menettänyt päässyt aiemmin lähisaaria kauemmas pois, mutta Ellin vanhemmat olivat päättäväisiä ja hankkivat tyttärensä pois. Hehän hänet alunperin sinne hommasivatkin. Tytär oli levoton, keskittymiskyvytön ja seurusteli ihan väärän miehen kanssa.

Hoitajat, jotka puhuvat hänelle, kun hän kauhun vallassa pyrkii pakoon, sänky johon hänet on sidottu, tiukasti solmitut lakanat, remmit ranteissa, lääkkeen suolaisen kitkerä maku ja sitten helpotus. Hän liukuu varjojen maahan ja taas takaisin, pitkää ahnasta pimeyttä seuraa kova, armoton valo, ja niin on taas muutama kuukausi kulunut.

Kristina oli menettänyt järkensä synnytyksen jälkeen. Sen lisäksi mies lähti merille moneksi vuodeksi, ja jätti hänet ilman minkäänlaisia tukiverkkoja kotiin. Kristina kulki töissä ja maksoi palkastaan lasten hoidon ja päivittäisen ruoan. Mihinkään muuhun eivät rahat riittäneet. Syvä masennus paheni ja Kristina teki järjettömyyden vallassa synkän teon lapsilleen. Yön jälkeen hän heräsi ja tiesi mitä oli tehnyt.

Kaikki se mitä Elli oli niellyt vuosien ajan tohtorin vanhojen kunnon ihmetippojen mukana - jotka eivät sisältäneet juuri muuta kuin oopiumia ja spriitä, mutta tekivät Ellin tokkuraiseksi ja säyseäksi - kupli nyt pintaan, ja hän tarttui ruskeaan lasipulloon ja joi sen tyhjäksi yhdellä kertaa; täysin ohjeiden vastaisesti, sillä lääkettä neuvottiin ottamaan vain ruokalusikallinen.

Elli oli yrittänyt itsemurhaa. Sen jälkeen tohtori Almqvist vei hänet Hedvig Sofia-kotiin. Lievästi mielenvikaisille tarkoitettu koti sijaitsi Paraisilla. Kodista ei ollut apua Ellille, eikä hän viihtynyt siellä. Elli ei halunnut samaa kuin muut naiset - mies, lapset ja koti. Elli halusi elää ilman kahleita.

Arvoton olento, Elli ajattelee. Fossiili. Jonkun pitäisi mennä tuolin taakse ja vääntää häneltä niskat nurin, niin päästäisiin tuostakin kurjuudesta.

Nuori Elli ei kestänyt katsella hulluja ympärillään Seilin saarella. Kristina oli ollut saarella jo kymmeniä vuosia, ja hänen katseensa oli oudon tyhjä. Silmät olivat pohjattomat. Elli ei halunnut tulla samanlaiseksi. Hänen oli pakko päästä saarelta pois. Poispääsemiseksi hän suostui sterilisaatioon. Yhteiskunta ei halunnut huonosti käyttäytyvien naisten tekevän jälkeläisiä yhteiskunnan elätettäviksi.

Johanna Holmströmin Sielujen saari kertoi suomalaisen mielenterveyden hoidon historiaa kiinnostavalla tavalla kolmen naisen äänellä. Seilin saari hoitopaikkana on hieno. Olen käynyt siellä tutustumassa saareen. Suomalaisten tyyli hoitaa sairaita ja vammaisia on ollut piilottaa heidät niin sanottujen normaalien ihmisten silmistä kauas pois eri laitoksiin. Sitten heidät voi unohtaa sinne. Unohtaa ja ummistaa mielensä. 

Sigrid oli esimerkillinen hoitaja, joka kuitenkin itsekin koki maailmansa ja mielensä romahtavan. Se voi tapahtua meille jokaiselle. Sielujen saari on hieno historiallinen romaani.

Johanna Holmström, Sielujen saari *****

Suom. Jaana Nikula *****

Otava 2017

s. 365

Historiallinen romaani

1891-1997

Seilin saari

Mielenterveys

Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta - Potilas numero 43

Stacy Willingham: Välähdys pimeässä

 

Olin kaksitoistavuotias, kun varjot alkoivat saada hahmon, kun kasvot alkoivat piirtyä näkyviin. Silloin varjot lakkasivat olemasta häilyviä ja ne alkoivat saada selkeän muodon. Niistä tuli todellisempia. Silloin minulle alkoi valjeta, että hirviöt elävät keskuudessamme. Ja erästä tiettyä hirviötä opin pelkäämään eniten.

Yhdysvaltalaisen Stacy Willinghamin psykologinen trilleri Välähdys pimeässä on ollut suosittu kotimaassaan, ja siitä on tekeillä elokuva. Enkä ihmettele ollenkaan sen suosiota, sillä kirja on viihdyttävä ja jännittävä. Kirjan päähenkilö oli psykologi Chloe Davis, joka yritti selvittää omalta osaltaan teinityttöjen katoamista. Yksi kadonneista tytöistä oli hänen asiakkaansa. 

Me kaksi olimme mallikappaleita lapsuustraumasta ja meitä kiikutettiin kaikkien Lousianan lääkärien juttusilla. Kaikki tiesivät, keitä me olimme. Kaikki tiesivät, mikä meissä oli vialla.

Chloen ja hänen veljensä isä oli vangittu, kun he olivat teini-ikäisiä. He eivät olleet tavanneet isäänsä sen jälkeen. Äiti asui hoitokodissa. Hän ei ollut kyennyt hoitamaan lapsiaan sen jälkeen, kun isä vangittiin. Koko perhe olisi tarvinut perhe/yksittäisterapiaa tapahtumien jälkeen, mutta he saivat kokea vain ihmisten huutoa ja vihaa isän tekojen jälkeen.

Jokaisella sarjamurhaajalla on oma puumerkkinsä. Kuin taulun kulmaan sutaistu nimi tai piiloviittaus elokuvassa. Taiteilija haluaa, että hänen työnsä tunnistetaan ja että se säilyy. Että hänet muistetaan.

Chloe oli löytänyt kaksikymmentä vuotta aiemmin isänsä keräämät todisteet rikoksistaan, josta hänet sitten pidätettiin. Oliko nykyisyyden rikollisella sama keräilyaihe? Oliko kyseessä matkija? Mitä rikosten tekijä halusi kertoa rikoksillaan? Kuka rikollinen oli? Oliko se hänen sulhasensa? 

Stacy Willinghamin psykologinen trilleri Välähdys pimeässä nosti esille traumatisoituneita henkilöhahmoja ja ikäviä rikoksia.

 

Stacy Willingham, Välähdys pimeässä ****

Suom. Einari Aaltonen

Tammi 2024

s. 368

A Flicker in the Dark 2021

Psykologinen trilleri

 

Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet

 

"Olen lentokentällä", Lori sihahti huulet kiinni puhelimessa. "Missä helvetissä sinä olet?"

Englantilaisen Lucy Clarken jännittävä teos Haaksirikkoutuneet kertoi kahden sisaruksen tarinan. Lori oli vanhempi sisaruksista, ja odotti Fidžin lentokentällä siskoaan Eriniä, joka oli kadonnut edellisen illan riidan päätteeksi. Erin ei saapunut lennolle, jolla heidän oli määrä matkustaa lomalle pienelle Tyynenmeren saarelle. Koneessa oli muutama matkustaja, lentoemäntä ja huonovointisen näköinen lentäjä.

Mitään ei löytynyt. Ei lentokoneenhylkyä. Ei rautaromua. Ei ruumiita. Ei mitään.

Kahden vuoden päästä lentokoneen katoamisen jälkeen, koneen lentäjä löytyi. Hän oli elänyt eri nimellä Fidžillä, ja vältellyt viranomaisia. Lontoossa toimittajana työskentelevä Erin lensi Fidžille tehdäkseen jutun lentäjästä, ja selvittääkseen missä hänen siskonsa oli. Kirjan tarina eteni Erinin ja Lorin kappaleina. Lori kertoi ajasta, kun hän oli haaksirikkoutuneena saarella. Lentokoneesta pelastui muutama ihminen, mutta saarelta pelastui vielä vähemmän. Mitä saarella oikein tapahtui?

Lori yritti keskittyä tähtiin. Jos hän voisi sammuttaa pelon, epätoivoisen halun päästä pois - jos hän vain pysyisi tässä hetkessä, olisi oudon kaunista, rantaan huokuva pikimusta meri, tähdet, jotka puhkesivat lämpimän yön halki, selän takana puiden siluetti ja tuulen kantama savun tuoksu. Tähdenlento suhahti yön halki - ja toi mieleen muiston.

Lucy Clarken jännittävä Haaksirikkoutuneet sijoittui autiolle saarelle. Saarelta löytyi vesipuro ja hedelmäpuita, mutta hedelmät oli kuukauden aikana syöty loppuun. Meressä oli kalaa, mutta myös haikaloja. Miten selvitä hengissä saarella, kun eräs heistä hautoi ikäviä ajatuksia muiden pään menoksi?

Lucy Clarken jännityskirja Haaksirikkoutuneet sopii hyvin seikkailukirjojen lukijoille. Seassa vähän mysteerejä ja pikkasen romantiikkaa.

Lucy Clarke, Haaksirikkoutuneet ****

Suom. Kristiina Vaara

Otava 2024

s. 394

Jännityskirja

Fidži