Banneri-luettelo

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Ruth Ware: Nainen hytissä 10



Unen tyttö ajelehti lokkien kirkunan ja tyrskyjen alla, syvällä Pohjanmeren kylmissä, varjoisissa syvyyksissä. Ennen nauravat silmät olivat kelmeät ja suolaveden turvottamat, kalpea iho kurttuiseksi lionnut, vaatteet kivikossa rispaantuneet.

Brittiläisen Ruth Waren esikoistrilleri Synkän metsän siimeksessä vakuutti minut jännärityylillään lukemaan hänen seuraavan trillerin Nainen hytissä 10. Olin hiukan skeptinen etukäteen, koska en yleensä tykkää laivamatkailusta. Kirjan laivamatka suuntautui Norjan vuonoille, jonne olen tosin aina halunnut matkata juuri laivan kyydissä. Aina ei saa sitä mitä tilaa, eli tyyntä merenkäyntiä. Kirjassa ei keskitytä maisemien tarkkailuun, vaan kirjan tapahtumat muuttuvat sen verran kiperiksi, että hyvä kun pysytään laivan sisällä syysmyrskyävän meren jyllätessä ulkona.

Laivamatkalle on uskaltautunut matkatoimittajan urasta haaveileva Lo, joka on jymähtänyt kymmeneksi vuodeksi samaan lehtitoimitukseen kirjoittamaan pikkuartikkeleita. Nyt tuli tuhannen taalan paikka, kun hän pääsi tuuraamaan matkatoimittajaa Norjan vesille ja matkasta pitäisi tietenkin kirjoittaa hyviä artikkeleita. Paha kyllä laivalta ei saanut lähtemään minkäänlaisia viestejä, joten ahtaanpaikankammosta kärsivä Lo tunsi olonsa todella vaikeaksi sen jälkeen, kun hän oli varma, että naapurihytistä oli heitetty naisen ruumis mereen. Sitäpaitsi Lo oli nähnyt naisen elävänä ja puhunut hänen kanssaan, mutta huone oli tyhjä ja siivottu.

Nousin vavahtaen sängystä. Ovi oli kiinni, mutta sitä lähestyessäni ääni voimistui – samoin kuin sydämeni jyskytys. Rohkaisin mieleni ja kiskaisin oven auki. Suihkun kohina täytti pienen tilan, hapuilin katkaisijaa. Valo tulvahti kylpyhuoneeseen – ja silloin minä näin.

Ruth Ware hallitsee trillerit, jotka on sijoitettu haastaviin ympäristöihin, jotka jo itsessään luovat kiperiä tilanteita. Synkän metsän siimeksessä oltiin pimeimpään vuodenaikaan, jolloin ei tehnyt mieli edes lähteä ulos muilla kuin kirjan päähenkilöllä, joka ahdistui sisälläolosta. Nainen hytissä 10 matkaa Pohjanmerellä ja Norjan vesistöillä syyskuun loppupuolella ja ulkonaolo laivan kannella ei paljon lohduta meren myrskytessä ja keikuttaessa laivaa. Mutta murhaajalle syysmyrsky on otollinen aika tehdä se mitä on suunnitellut. Niinhän se murhaaja luuli. Lo kärsi unettomuudesta ja kuuli mielestään hätähuutoja ja omituisia ääniä. Tästä tilanteesta johtuen Lo joutui itsekin kinkkisiin tilanteisiin. Nyt oltiin jännän äärillä.

Ruth Ware, Nainen hytissä 10 ****
Suom. Terhi Kuusisto
Otava 2018
s. 350
The Woman in Cabin 10, 2016
Trilleri



6 kommenttia:

  1. "jännän äärillä"... upeasti sanottu ♥

    Laiva onkin ahdistava paikka murhan tapahduttua tai uhkaavien tapahtumien alettua, ei pääse minnekään, hui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin on ja jos ei kukaan usko sellaisen tapahtuneen, niin jännitys tiivistyy ja ahdistus iskee kunnolla.

      Poista
  2. Ruth Waren nimi on näkynyt blogeissa, juuri luin molemmat postaukset hänen kirjoistaan. Kuulostavat tiivistunnelmaisilta trillereitä. Voisin harkita lukevani, kun jännitysnälkä yllättää, vaikka tavallisesti viihdyn paremmin lempeämmän jännityksen parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on ihan kivoja viihdetrillereitä. Nainen hytissä 10 on hieman jännempi kuin Synkän metsän siimeksessä. Luen kyllä seuraavankin, sillä näiden seurassa viihdyin. Nämä kirjat ovat sellaista lempeämpää jännitystä.

      Poista
  3. Tää oli kyllä ihan viihdyttävä. Ei ehkä kovin uskottava, mutta tarviiko dekkarien ollakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kesä ja pyromaanit liikkuvat ulkosalla. Tulipaloista voi tulla uskomattoman suuria vahinkoja ja ihmisiä voi kuolla. Minusta kirjan murhapoltot olivat ihan uskottavia, mutta ihmettelin sitä, että asukkailla ei ollut palohälyttimiä tai edes paloportaita tai poistumisteitä palon syttyessä. Turvallisuusasiat olivat todella rempallaan kirjassa, mutta onneksi kirja on fiktiivinen. Aikoinaan tulipalon levitessä melkein koko kaupunki paloi täälläkin Turussa. Onneksi nykyisin on hyvät palokunnat, palomiehet ja vettä saatavilla.

      Juu, minustakaan ei dekkarien tarvitse olla uskottavia, pääasia, että jännitystä riittää :)

      Poista