Banneri-luettelo

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän (klassikkohaaste 7)


…yksi lensi itään, yksi lensi länteen, yksi lensi yli käenpesän… (lastenloru)

Yhdysvaltalaisen Ken Keseyn  (1935-2001) esikoisteoksesta Yksi lensi yli käenpesän tuli maailmanluokan kirjallisuustapaus sen ilmestymisen jälkeen. Keseyn psykologiaa opiskeleva kaveri kehotti häntä pestautumaan psykiatriselle osastolle apuhoitajaksi. Työ sairaalassa oli inspiroivaa ja sen tuloksena ilmestyi vuonna 1962 sensaatiokirja mielisairaalasta. Kirja, josta puhutaan tänäkin päivänä ja sitä esitetään yhä näytelmäversioina. Milos Forman ohjasi kirjasta upean Oscareita saaneen elokuvan vuonna 1975, jonka yksi pääosan esittäjistä oli loistava Jack Nicholsson.

Sinut kiinnitetään hihnoilla pöytään joka ironista kyllä on ristin muotoinen – sähkökipinät korvaavat orjantappuran piikit. Sinun kumpaankin ohimoosi kiinnitetään johdot. Tsap! Viiden pennin edestä sähköä aivojen läpi ja sinä saat yhtä aikaa hoidon ja rangaistuksen vihamielisestä hällä-väliä-käytöksestäsi – sitä paitsi sinut järjestetään pois muiden tieltä kuudeksi tunniksi tai kolmeksi vuorokaudeksi aina kestokykysi mukaan.

Kirjan näkökulma on Päällikkö Bromdenin, joka on ollut osastolla parikymmentä vuotta. Iso Hoitaja on ollut pitempään. Osasto on Ison Hoitajan valtakuntaa, hän päättää säännöistä ja hoidoista. On osastolla oma lääkärikin, mutta hän kulkee Ison Hoitajan talutushihnassa, niin kuin mustat apuhoitajatkin.

Osaston ilmapiiri muuttuu, kun osastolle saapastelee uusi rääväsuinen potilas McMurphy, joka nauraa ja rehvastelee ja muuttaa säännöt omannäköisiksi. McMurphy tuli työsiirtolasta, mutta työsiirtolan töiden muuttuminen jokapäiväiseksi kortinlyönniksi psykiatrisella osastolla ei käynyt helpoimman kautta. No, jos ei helpoimman, niin sitten vaikeimman kautta. Murphya ei niin vain nujerrettu sairaalamaailmassa. Haaste oli heitetty molemmilta puolilta. Vastakkain asettuivat Iso Hoitaja ja McMurphy. Iso Hoitaja halusi sopeuttaa McMurphyn kunnolliseksi kansalaiseksi ja hänellä oli Oikeuden suoma lupa hoidoille kuin hoidoille. McMurphy oli syntynyt tappelijaksi, vastaanhangoittelijaksi, käytöshäiritsijäksi ja lakien ja sääntöjen vastustajaksi. Hoitajalla oli kymmenien vuosien valtakausi takana ja hän ei aikonut luopua siitä hyvällä eikä pahalla. Kongi kumahtaa ja taistelu alkakoon.

Yksi lensi yli käenpesän kuvaa 60-luvun mielisairaalamaailmaa. Potilaille annettu hoito nousee kirjassa hyvin esille mm. terapiaistunnot, lääkitykset, eristykset, sitomiset, sähköshokkihoidot ja lobotomia. Potilaat pääsevät myös sairaalan ulkopuolelle kalareissulle, sillä tohtori katsoi sen olevan yksi terapiamuodoista. Tohtori lähti itsekin mielellään mukaan. Kalareissu oli McMurphyn junailema reissu. McMurphylla oli vilkas mielikuvitus ja hän keksi mielellään uudistuksia osastolle. Kun yksi uudistus oli voimassaan, niin toinen oli jo puskemassa itseään läpi Ison Hoitajan asettamien puskutraktoreiden ohitse. Psykiatrisella osastolla vallitsi siis taistele tai sinut nitistetään mentaliteetti. Suurin osa potilaista oli nitistetty. Valitettavasti McMurphy ei osannut lopettaa ajoissa.

Yksi lensi yli käenpesän on klassikkokirja, joka ei painu unholaan. Kirja on aika rankkaa luettavaa, sillä suurin osa tapahtumista koetaan psykiatrisella osastolla ja tapahtumia värittää Päällikkö Bromdenin harhaluuloisuus. Potilaat ovat mieleltään sairaita ja heillä on lääkitykset päällä. Välillä Päällikkö kokee olevansa sumun keskellä. Ken Kesey käy kirjallaan mielenterveyshoitoa ja yleensä valtaapitäviä vastaan. Ihmiset sopeutuvat yleensä instituutioiden edessä ja ajattelevat, että heitä ei kuunnella, ei sitten, olen hiljaa. McMurphy pakottaa isolla äänellään ja juonikkuudellaan potilaat ajattelemaan itseään ja sitä mitä he itse haluavat, ainakin hän itse ajattelee itseään koko ajan. Klassikkokirja psykiatriselta kauhuosastolta olkaa hyvä. 

Seitsemännen klassikkohaasteen vetäjänä toimi Unelmien aika-blogin Katriina.  Kiitos haasteesta :)


Ken Kesey, Yksi lensi yli käenpesän *****
Suom. Risto Lehmusoksa
Wsoy1974
s. 389
One Flew Over The Cuckoo´s Nest 1962

Klassikohaasteeseen lukemani kirjat:
1  Émile Zola: Nana
2  Veijo Meri: Manillaköysi
3  Maria Jotuni: Huojuva talo
4  Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa 
5  Aila Meriluoto: Peter-Peter
6  Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia 
7  Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän 
 

14 kommenttia:

  1. Hieno valinta klassikkopäivän kirjaksi. En ole tätä lukenut, mutta leffan olen tainnut nähdä pariinkin kertaan, oli tosi vaikuttava. Kirjakin kuulostaa hyvältä, voisin hyvinkin kokeilla tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika <3
      Tämä oli todella upea teos lukea. Kannattaa kokeilla aukeaako sairaalan ovet ensimmäisellä yrityksellä. Teokselle kannattaa antaa aikaa, sillä mielisairaalan osasto voi olla rankka kokemus.

      Poista
  2. Kiitos tästä. Olen nähnyt filmin, mutta sain käsiini kirjankin, ja on pitkässä lukujonossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke :)
      Ihmettelen, että tällaista klassikkoteosta on vain yksi tai kaksi lukujonossa. Luin kirjan kuukausia sitten ja sain sen silloin hyvin luettavaksi, mutta esim. koulujen alettua nämä kirjat ovat varmasti haluttuja lukukirjoja.
      Elokuva on loistava ja Nicholson mahtava McMurphy.

      Poista
  3. Tämän kirjan pohjalta tehty leffa on eräs parhaita katsomiani ja olenkin katsonut sen useita kertoja! Silti en ole vieläkään saanut aikaiseksi lukea tätä kirjana, joka on vissiin melko erilainen kuin elokuvaversio? Minulla on tämä kirja kyllä hyllyssäni, mutta en ole vielä "uskaltanu" lukea. Olen sitä joskus aloitellut, mutta jätin tuolloin kesken (vissiin elokuvan painolasti oli liian raskas ja häiritsi lukemista) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa minullakin tämä kirja hyllyssä :) Loistava klassikkoteos!
      Kirja ja elokuva kulkevat aika hyvin käsi kädessä. Tosin elokuvan katsomisesta on jo aikaa ja muisti voi tehdä tepposia.
      Kokeile rauhassa muutama sivu kerrallaan, ettei käy liian ahdistavaksi.
      <3

      Poista
  4. Näin ensin elokuvan ja luin kirjan sen jälkeen. Yksi lensi yli käenpesän on niin vahva kirjana ja elokuvana, että järjestys ei haitannut. Molemmat ovat loistavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla sama juttu. Elokuva oli loistava ja suuri kiitos Nicholsonille. Vahva kirja ja vahva elokuva, eikä haittaa kumman lukee tai katsoo ennemmin.

      Poista
  5. On kyllä merkkiteos. Kiitos esittelystä. En ole lukenut kirjaa, mutta näin aikanaan elokuvan pari kertaa. Jack Nicholson teki hienon roolisuorituksen. Iso Hoitaja oli karmea ja Intiaanipäällikkö vaikuttava. Muistan elävästi kohtauksen jossa ennen puhumaton päällikkö tarjoaa McMurphylle purkkaa ja sanoo: Juicy Fruit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita <3
      Upea merkkiteos, klassikkojen klassikko. Elokuva oli huikean hyvä ja ahdistavuudessaan kipeän koskettava. Nicholsonilta yksi mahtavimmista roolisuorituksista. Muistan hyvin elokuvan Päällikön.

      Poista
  6. Kyseessä on yksi tärkeimmistä kirjoistani, luin lukiossa osana äikän kurssia postmodernismin aikakauden edustajana, ja tämä avasi mulle maailmoja. Katsoin heti perään leffan, ja vaikka olikin ansiokas, kuulun siihen ehkä harvalukuiseen joukkoon (?) jolle Yksi lensi yli käenpesän on kirjana kuitenkin tärkeämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä minullekin yksi tärkeimmistä kirjoista ja se on todella loistava teos. Päällikkö on hyvä tarinan kertoja. Harhaluuloisuus on käsinkosketeltavaa ja lukijana olin välillä todella ahdistunut. Ehkä kirjan jälkeen olisi ollut hyvä pitää taukoa ennen elokuvan katsomista. Itse katsoin elokuvan monta vuotta ennen kirjaa. Molemmilla on omat ansionsa ja Nicholson on vain niin loistava osassaan. Minulle kirja ja elokuva ovat molemmat yhtä loistavia ja tärkeitä. Kumpaakaan ei vain voi unohtaa.

      Poista
  7. Kirjaa en ole lukenut, mutta elokuva on vahvana mielessäni edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvasta jäi vahva muistijälki Nicholsonin loistavan roolisuorituksen ja Päällikön vahvan henkilöhahmon ansiosta. Kirjan Iso Hoitaja oli kuitenkin vaikuttavampi kuin elokuvassa.

      Poista