Banneri-luettelo

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä (Dekkariviikko 2019)




Hän oli kaatunut maahan raajat levällään kuin tehdäkseen enkeleitä kirkkaisiin hauraisiin lehtiin.

Louise Pennyn kirja Kuolema kiitospäivänä aloittaa Three Pines-dekkarisarjan, joka sijoittuu kanadalaiseen pieneen kylään lähellä Quebeciä. Kirjasarjan charmanttina rikostutkijana toimii rikoskomisario Armand Gamache, joka tarkkailee, havainnoi ja juttelee kotoisasti kylän asukkaiden parissa ja yllätys, yllätys, näilläkin keinoin rikoksia ratkaistaan, ainakin kirjoissa. No muut tutkijat tekevät sitten tutkimushommia, etsivät ratkaisevia todisteita jne.

Kirjan alussa tapahtuu ampumistapaus, jossa kylän rakastetuin henkilö, yli 70-vuotias entinen kylän opettaja kuolee. Loppujen lopuksi mahdolliset ampujaehdokkaat supistuvat muutamaan ehdokkaaseen. Itse olin  aika varma yhdestä ehdokkaasta, mutta kirjailija vedätti hyvin, enkä lopussa osunut oikeaan. Hyvä Louise Penny, tykkään kun minua vedätetään dekkarissa. Tietysti ampumiselle täytyy olla jokin motiivi, joten sitä metsästettiin kirjan sivuilla jopa taulusta. Kirjasta nimittäin löytyy muutama taiteilija ja yksi runoilija.

Raha on yksi motiiveista tehdä murha ja tässäkin kirjassa etsitään henkilöitä, jotka kenties perivät kuolleen henkilön, ja osa näistä osoittautuukin aika iljettäviksi tyypeiksi. Louise Penny kuvaa hyvin tarkasti henkilöhahmojaan, joten heidät voi hyvin hahmottaa kirjan sivuilta. Muutenkin kirjailija kuvailee kaikkea aika pikkutarkalla tyylillä. Kirjan lopussa oleva kohtaus erään talon kellarissa oli minustakin todella karmaiseva, ja osasin kuvitella hyvin siellä vilistävät ja luikertavat eläimet. Inha paikka ainakin omassa mielikuvituksessa.

Ensimmäinen kohtaaminen uuden kirjasarjan kanssa sujui hyvin. Kukapa ei ihastuisi pikkukaupungin hiljaiseen elämänmenoon, jossa nautitaan kaikessa rauhassa cafe au lait ja ehkä croissant tai sitten pari lakritsipiippua. Kyläläiset ovat hyvin tuttavallisia ja puheliaita. Eipä aikaakaan, kun charmantti Gamache on jo kuin itsekin kylän asukas ja tuntee kaikkien asukkaiden salaisuudet. Syksyllä palataan sarjan pariin ja Three Pines kylään Kylmän kosketus nimisessä dekkarissa. Keväällä 2020 ilmestyy kolmas dekkari nimeltään Kuukausista julmin. Kyllä minä aina niin ilahdun, kun tunnistan kirjan nimestä dekkarin.

Pahuus on huomaamatonta ja aina inhimillistä,
ja se jakaa vuoteemme ja syö pöydässämme.
W.H.Auden

Louise Penny, Kuolema kiitospäivänä
Suom. Raimo Salminen
Bazar 2019
s. 364
Still Life 2005
Julkaistu aiemmin Naivistin kuolema dekkarina, Wsoy 2008

Kirja on oman kirjahyllyn aarre 

8 kommenttia:

  1. Oi miten kaunis kansi ja hyvän kuvauksesi perusteella nauttisin varmasti piipahtaa Quebecin lähelle pieneen kylään murhaa pohtimaan. Kesäloma on otollista aikaa rauhalliselle ja pikkutarkalle kerronnalle. Kylläpä alkoikin kiinnostaa ... ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita ❤️
      Ja ajattele, kuka nyt haluaa murhata opettajan, kylän rakastetuimman henkilön.
      Tämä kirja sopii Agatha Christien kirjojen faneille :)

      Poista
  2. Kirsi suositteli minulle juuri tätä sarjaa Facen puolella ja tämän sinun postauksesi jälkeen olen varma että minun kannattaa tätä kokeilla! Ei muuta kuin kirjastoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä dekkarissa oli hyvin viihtyisä tunnelma, ei verisiä yksityiskohtia, eikä väkivallalla mässäilyä. Voin suositella sarjaa viihteellisempien dekkareiden ystäville, sillä kirjan luettua ei mene yöunet eikä näe pahoja painajaisia, eikä tarvitse kurkkia sängyn alle, eikä kaappeihin ;)

      Poista
  3. Hyvin Agatha Christiemäinen tunnelma oli tässä. Leppoisaa luettavaa kesäpäiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä olen Riitta, sillä kirjassa oli hyvin christiemäinen tunnelma. Minustakin kirja on oikein leppoisaa luettavaa :)

      Poista
  4. Minulle on juuri tulossa tämä kirjaston varausjonosta. On ihan kivan oloinen sarja-avaus. Aiemmin minulta onkin mennyt ohi tämä sarja. Pikkukaupunkidekkari sopii hyvin kesän lukupinoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin tosiaankin aika Agatha Christiemäisestä tunnelmasta kirjassa. Kirjailija kuvaa kaikkea niin pikkutarkasti, että solahdin mukavasti Three Pinesiin.

      Poista