Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri

 

Jostakin syystä otin ruotsalaisen Mons Kallentoftin Sydäntalven uhri kirjan käteeni kaupan hyllystä. Kannessa oli kaunis talvikuva, lunta ja lumisia puita, tosi rauhoittava kuva. Uhri-sana oikein paistoi kirjan kannesta ja takakannen tekstin lukiessani tiesin, että metsästä oli löydetty alaston mies, joka oli hirtetty tammen oksaan. Kirjoittajan kuva oli takakannessa, ja hänen tuiman katseen vuoksi emmin ostamista, mutta kirjan luettuani olin iloinen, että ostin ja luin sen.

Kirjan päähenkilö oli nainen, 33v. ylikonstaapeli Malin Fors Linköpingin poliisin väkivaltaosastolta. Malin oli 13v. Toven yksinhuoltajaäiti, joka haikaili ex-miehensä perään, riiteli vanhempiensa kanssa ja yritti sopeutua tyttärensä murrosikään ja poikakaveriin. Malinilla oli Daniel, jonka kanssa hän harrasti seksiä, ei muuta.

Malin oli uskottava naishenkilö, vaikka Kallentoft ei oikein osannut pureutua naiseuteen. Malinin päällä ei kuvattu juuri muuta, kuin Caterpillar-saappaat, musta tekountuvatakki, farkut, valkoinen pusero ja paksu musta villapoolo, eli miesten vaatteet. Malin hoiti hyvinvointiaan käymällä rankoissa kuntosalitreeneissä ja painui töihin hikisenä. Malinin pahe oli miesmäinen, eli hän joi liikaa ja kotipöydällä oli yleensä tequilaa. Malin joi itsensä kaatokänniin, mutta pystyi sitten parin tunnin nokosten jälkeen paiskimaan vaativaa rikospoliisin työtä koko pitkän päivän, yleensä iltaseitsemään tai - kahdeksaan. Malin painui usein öisin töihin, kun muut nukkuivat, teki enemmän kuin muut ja ratkaisi rikoksen. Tämä tästä vähemmän naisellisesta poliisista, kiva kun miehen kirjassa oli nainen pääosassa.

Kirjan iso plussa oli alaston kuollut mies, eli uhri, joka alkoi kertoa, mitä näki tapahtuvan siinä itsensä ympärillä esim. kun hänet laitettiin pussiin ja vietiin ruumishuoneelle. Kuollut mies teki tarinasta erilaisen rikostarinan, kirjassa uhri oli tärkeä, ei unohdeta uhria ja keskitytä eläviin, vaan annetaan uhrille tilaisuus kertoa miltä hänestä nyt tuntui.

Malin Fors, sinä erehdyt, jos luulet, että minä tarvitsen totuutta, päästäkseni rauhaan, mutta sinähän etsit sitä itsesi takia, vai mitä? Sinun pitää päästä rauhaan, ei minun. Mutta ei hätää, me voimme olla toisillemme rehellisiä, ei meidän tarvitse keksiä selityksiä ja muuta väsyttävää. Nyt minut viedään käytävän toiseen päähän, arkku on pimeä ja lämmin, ja pian tulee vielä lämpimämpää.(lainaus kirjasta Sydäntalven uhri).

Kirjan ilkein henkilö oli nainen, eli Rakel Murvall, jonka elämässä pahuus ja salaisuudet kietoivat koko perheen synkkiin syövereihin. Rakel suojeli salaisuuksiaan loppuun asti, tytär oli mielisairaalassa, pojat välillä vankilassa, mutta rautanainen ei taipunut. Rakel ei ollut alastoman uhrin tappaja, mutta oli omilla toimillaan edesauttanut miehen tappamisen. Tässä vähän esimakua kirjasta, jota suosittelen dekkareiden ystäville. Taidanpa jopa etsiä kirjailijan muut kirjat ja lukea nekin. Kirjan alku oli pitkäveteinen ja ilman kuolleen miehen tarinointia olisin harpponut sivuja yli, mutta loppua kohden jännitys tiivistyi ja parasta oli se, että kaikkia salaisuuksia ei tuotu julki.

 

Mons Kallentoft, Sydäntalven uhri

Suom. Mirja Hovila

Schildt 2009 

Midvinterblod 2007

Malin Fors-sarjan 1. osa

Ruotsi