Peter von Bagh on kirjoittanut pienen kirjan aiheesta, jossa
keskitytään junan ja elokuvan yhteiseen tarinaan. Junassa – kirjassa (2011) ei keskitytä onneksi pelkästään elokuvien
juniin, vaan liitetään junat myös kirjallisuuteen, taiteeseen ja valokuviin.
Kirjan ensimmäinen kappale sisältää 1800-luvulta Juhani Ahon Rautatien ja Sakari Topeliuksen Talvi-iltojen tarinoiden kuvauksia
uusista junamatkoista Suomessa. 1800-luvun Suomessa juna oli kansan keskuudessa
halkoja syövä hevospeto, joka kulki rautaista tietä pitkin.
Junan tarina alkoi 1820-luvulla ja elokuvan tarina 1895. von
Baghin mukaan kumpaakin katsellaan ja kumpikin liikuttaa ihmismieltä, junan
ikkuna toimii kuin valkokangas. Junassa –
teos sisältää runsaasti ensimmäisten elokuvien historiaa ja mitä oli ennen
elokuvia, optisia keksintöjä ja katselulaitteita. Kirjan mukaan ensimmäinen
yhteys junan ja elokuvan välillä oli Hale´s Tours – viihdenumero, jossa ihmiset
istuivat junavaunuissa ja heidän edessä kierrätettiin kuvia kaukaisista
paikoista. Ihmiset kiersivät siten maailman 1900-luvun alussa.
Kirjassa on runsaasti kuvitusta, joka helpottaa kirjan
lukemista, sillä kirja sisältää runsaasti eri maiden elokuvien kuvauksia.
Suomalaisia elokuvia on suhteellisen vähän mukana. Viimeisin elokuva-analyysi
on Aki Kaurismäen Mies vailla
menneisyyttä 2002. Analyysi alkaa, että parhaissa tarinoissa on hyvä alku
ja loppu, eikä muulla ole edes ihmeemmin väliä. Ilmeisesti von Bagh pitää
kyseistä elokuvaa parhaana elokuvana lopettaa kirjansa ja elokuvan juonessa
parhaana alkua ja loppua. Ne ovat elokuvan junakohtaukset. Tällä sanomalla von
Bagh sitoo kirjan alun ja lopun, jotka käsittelivät junan ja elokuvan yhteistä
tarinaa.
Kirjan luettavuus kärsii kirjan pienestä koosta ja osa
valokuvista on liian epätarkkoja pieninä kuvina. Hieno ja asiantunteva pieni
tietoteos olisi ansainnut julkaisua isommassa koossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti