Pohjoisen pieni poika joutui keskelle perheväkivaltaa Peter
Franzénin Tumman veden päällä kirjassa
(2010). Kirja on omaelämäkerrallinen kertomus pojasta, jonka yksinhuoltajaäiti
meni uusiin naimisiin poliisin kanssa, ja heille syntyi tyttö, Suvi. Kaikki oli hyvin, jos isäpuoli ei joisi viinaa. Viina aiheutti mustasukkaisuuskohtauksia ja
perheväkivaltaa, jota äiti ja lapset pakenivat äidin lapsuudenkotiin.
Perheen äiti jaksoi aikansa selkäsaunoja ja vihamielisyyttä,
mutta lopulta hän päättää erota, ja äiti ja lapset muuttivat kerrostaloon, ja isä
jäi omakotitaloon asumaan. Isä ei jättänyt heitä rauhaan, vaan uhkaili ja
häiritsi heitä uudessa asunnossakin. Tämä on tuttua kerrontaa myös tämän
päivän mediassa. Lehdistöstä saa lukea viikoittain näistä perheeseen, läheisiin
ja rakkaisiin ihmisiin kohdistuneista väkivallanteoista. Miksi läheisiä ja
lapsia pitää kohdella huonosti? Sen on Peter kokenut lapsuudessaan ja purkaa
tuntojaan kirjassa kertomalla pienen pojan äänellä tapahtumista, joihin itse ei
voinut tehdä mitään.
Petellä on ympärillään myös vahvoja ihmisiä, kuten äidinisä
ja enot, jotka tukevat häntä kasvussa ja kehityksessä. He antavat oikean miehen
mallin, joka ei lyö naisia ja lapsia ja joka uskaltaa rakastaa. Pete solmii
suhteet myös oikeaan isäänsä ja isänsä sukuun ja sai myös sieltä voimia jaksaa
isäpuolen vihamielisyyttä vastaan. Kirjan loppu oli surullista luettavaa, mutta
onneksi Pete selvisi siitä ja on kirjoittanut tämän jokaista koskettavan
perheväkivaltakirjan.
Väkivaltaa ei kukaan pysty unohtamaan, on se fyysistä tai
psyykkistä väkivaltaa. Se on raskas taakka kantaa ja sen kanssa on pystyttävä
elämään loppuelämä. Kirjan pikku-Pete joutui liian kovan kohtalon eteen pelätessään
isäpuoltaan äitinsä ja siskonsa kanssa. Uskon, että kirjan sanoma auttaa monia
vastaavassa elämäntilanteessa olevia. Perheväkivallasta on puhuttava, ja syyttömiä
uhreja, kuten lapsia, on kuunneltava suurella sydämellä.
Peter
Franzén, Tumman veden päällä
Tammi 2010
s. 320
Omaelämäkerrallinen teos
Perheväkivalta
1970-luku
Elokuva 2013

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti