Peter Franzén: Tumman veden päällä

 

Pohjoisen pieni poika joutuu keskelle perheväkivaltaa Peter Franzénin Tumman veden päällä -kirjassa (2010). Kirja on omaelämäkerrallinen kertomus pojasta, jonka yksinhuoltajaäiti menee uusiin naimisiin poliisin kanssa ja heille syntyy tyttö, Suvi. Kaikki on hyvin, jos uusi isä ei juo viinaa. Viina aiheuttaa mustasukkaisuuskohtauksia ja perheväkivaltaa, jota äiti ja lapset pakenevat äidin lapsuudenkotiin.

Perheen äiti jaksaa aikansa selkäsaunoja ja vihamielisyyttä, mutta lopulta hän päättää erota, ja äiti ja lapset muuttavat kerrostaloon, ja isä jää omakotitaloon asumaan. Isä ei jätä heitä rauhaan, vaan uhkailee ja häiritsee heitä uudessa asunnossakin. Tämä on tuttua kerrontaa myös tämän päivän mediassa. Lehdistöstä saa lukea viikoittain näistä perheeseen, läheisiin ja rakkaisiin ihmisiin kohdistuneista väkivallanteoista. Miksi läheisiä ja lapsia pitää kohdella huonosti? Sen on Peter kokenut lapsuudessaan ja purkaa tuntojaan kirjassa kertomalla pienen pojan äänellä tapahtumista, joihin itse ei voinut tehdä mitään.

Petellä on ympärillään myös vahvoja ihmisiä, kuten äidinisä ja enot, jotka tukevat häntä kasvussa ja kehityksessä. He antavat oikean miehen mallin, joka ei lyö naisia ja lapsia ja joka uskaltaa rakastaa. Pete solmii suhteet myös oikeaan isäänsä ja isänsä sukuun ja saa myös sieltä voimia jaksaa isäpuolen vihamielisyyttä vastaan. Kirjan loppu on surullista luettavaa, mutta onneksi Pete selvisi siitä ja on kirjoittanut tämän jokaista koskettavan perheväkivaltakirjan.

Väkivaltaa ei kukaan pysty unohtamaan, on se fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa. Se on raskas taakka kantaa ja sen kanssa on pystyttävä elämään loppuelämä. Kirjan pikku-Pete joutui liian kovan kohtalon eteen pelätessään isäpuoltaan äitinsä ja siskonsa kanssa. Uskon, että kirjan sanoma auttaa monia vastaavassa elämäntilanteessa olevia. Perheväkivallasta on puhuttava ja syyttömiä uhreja, kuten lapsia, on kuunneltava suurella sydämellä.