Lumoavien mausteiden kahvila

Jos kaipaat lukukokemukseltasi mausteita, herkullisia ruokia ja jopa reseptejä, iranilaisen Marsha Mehranin Lumoavien mausteiden kahvila (Pomegranade Soup 2005, suom. 2006) sopii sinulle. Suomalainen nimi on mielestäni paljon sopivampi kirjan sisällölle, vaikka kyllä kirjassa keitetään myös granaattiomenakeittoa ja keittoon on myös resepti.

Kirja kertoo kolmesta sisaruksesta Marjanista, Baharista ja Laylasta, jotka pakenivat Iranin vallankumousta vuonna 1979 aluksi Lontooseen. He pakenivat, koska Baharin mies oli väkivaltainen ja Teheranissa asuminen ei ollut enää turvallista nuorille naisille. Baharin mies löysi heidät Lontoosta, mutta tytöt pakenivat jälleen ja nyt Irlantiin syrjäiseen pieneen kylään, jota hallitsi rautaisella otteella Thomas McGuire.

Tytöt perustivat kahvilan, mutta alkuun paikkakuntalaiset vierastivat outoja hajuja ja keitoksia. Juorut vahvistivat kyläläisten luulotteluja ja pahansuopaisuutta tyttöjen kahvilaa ja itse tyttöjä kohtaan, jota lietsoi olutparoni Thomas McGuire. McGuire olisi halunnut itse tyttöjen kahvilapaikan, jotta olisi perustanut siihen diskon, sillä salaisissa ajatuksissaan, hän oli dj ja diskotanssin kuningas.

McGuirea otti päähän, kun hän kuuli, että hänen nuorempi poikansa seurusteli Laylan kanssa. Niinpä vanhempi velipoika sai kulkea pariskunnan perässä ja kirjata isälleen kaikki, mitä nuori pari teki. Vanhempi veli rakastui myös itse Laylaan. Kylän miehet katselivat kauniita tummapintaisia tyttöjä ihailevasti, mutta naiset saivat siitä uutta vettä myllyynsä.

Pikkuhiljaa hyväkäytöksisten tyttöjen kahvila alkoi menestyä ja he saivat hyviä ystäviä, jotka tukivat ja kannustivat kahvilan pidossa. Ruoka oli myös niin maittavaa, että katolinen pappi kävi joka päivä syömässä samaa ruokaa, johon ihastui ensimmäisellä kerralla. Ihastuin kirjaan ja onneksi siihen löytyy myös jatkokirja eli Ruusuvettä ja lammaspataa. 

Marsha Mehran, Lumoavien mausteiden kahvila ****
suom. Hanna Kaarakainen
Helmi 2006
s. 302