Sokkoleikki

John Verdonin esikoiskirja Numeropeli on saanut todella hyvän jatkokirjan Sokkoleikki-teoksesta (Shut Your Eyes Tight, suom. 2012). Molemmissa kirjoissa murhamysteerejä ratkoo terävällä ajatuksenjuoksullaan eläkkeellä oleva entinen rikostarkastaja David Gurney. Molemmissa kirjoissa Gurney huomaa kyseessä olevan sarjamurhaajan ja kirjan lopussa joutuu itse murhaajan maalitauluksi. Kirjojen juonikuviot muistuttavat siis todella paljon toisiaan. Siitä huolimatta kirjat ovat todella jännittäviä ja mukaansatempaavia. Kustantaja on ilmeisesti halunnut jatkaa kirjojen nimissä leikkiteemaa, koska ensimmäinen on Numeropeli ja toinen Sokkoleikki. Sitähän kirjojen sarjamurhaajat tekevät, leikkivät ja keksivät erilaisia juonikuvioita sekä yrittävät leikkien avulla harhauttaa poliiseja ja muita kanssaihmisiä.

Gurney on eläkkeellä ja hän asuu vaimoineen maatilalla vaimon toiveesta. Vaimo haluaa rauhaa ja yhteisiä hetkiä miehensä kanssa, mutta Dave on eri mieltä asiassa, sillä ajatukset vaativat toimintaa. Onneksi entiset työkaverit pyytävät häntä mukaan murhamysteerien ratkaisuihin, sillä muuten mies hautautuisi heinäpeltojen sekaan ja tylsistyisi kuoliaaksi. Onneksi vaimo alkaa ymmärtää miehensä toiveita ja haluja, sillä yhteiselo ei ole vain vaimon halujen toteuttamista, vaan yhdessä elämistä ja molempien toiveiden hyväksymistä. Avioparin yhteiselämän seuraaminen on välillä puuduttavan tylsää, mutta onneksi parin yhteiselämässä tapahtuu hitusen edistymistä. Toivoisin parille enemmän eroottista säpinää, sillä näissä kahdessa kirjassa erotiikka on todella kuollutta, vaikka liikutaankin seksiin liittyvissä teemoissa. Gurney ei pussaa eikä halaa, mutta ajatuksissaan voi tehdä kaikenlaista.

Kirjassa on lähes seitsemän sataa sivua, mutta sen lukee tosi nopeasti, sillä jännitys on käsinkosketeltavaa, ja kirja on luettava heti kannesta kanteen. ****