Yhdysvaltalaisen Alice LaPlanten esikoisromaani Hämärän huoneet (Turn of Mind 2011,
suom. 2012) toi heti mieleeni S.J.Watsonin kirjan Kun suljen silmäni (2012), sillä molemmat kirjat kertovat muistinsa
menettäneestä naisesta. Watsonin Christine menetti muistinsa traumaattisesti
väkivallan vaikutuksesta, kun taas LaPlanten kirjassa kirurgi Jennifer White
sairastaa Alzheimerin tautia ja muisti huononee nopeasti.
65v. käsikirurgi Jennifer White tarvitsee jatkuvaa
huolenpitoa nopeasti etenevän Alzheimerin taudin vuoksi. Mies on kuollut pari
vuotta aikaisemmin, tytär huolehtii raha-asioista ja poika yrittää keplotella
sairaalta äidiltään rahoja omiin velkoihinsa. Lisäksi poliisi epäilee
Jenniferiä hänen ystävättärensä murhasta ja käy jatkuvasti puhuttamassa häntä,
jospa muistin sirpaleista saisi koottua jotain ratkaisevaa.
Kirja kuvaa erittäin selkeästi sairauden etenemistä ja mitä
ongelmia sairaus aiheuttaa Jenniferille, läheisille, hoitajille ja yleensä
henkilöille, joiden kanssa hän on tekemisissä. Ulkonaisesti Jennifer ei ole
sairaan näköinen, joten ihmiset uskovat hänen puheitaan hänen karkureissuillaan,
paitsi silloin, kun hän on avojaloin tai alkaa riisua yleisellä paikalla
itsensä alasti. Kirjan teksti on korutonta sairauden kertomista, aivan kuin
kirjoittajalla olisi omakohtainen kokemus Alzheimerin tautia sairastavasta
läheisestä.
Kirjoittaja kuvaa taidokkaasti myös Jenniferin
ajatusmaailmaa, muistoja ja miten ajatukset sekoilevat. Kirja on erittäin hyvin
rakennettu ja tarina itsessään piti minua tiukassa otteessa, kun jännitin kuka
murhasi Jenniferin ystävättären, sillä uskoin heti alusta asti, että päähenkilö
se ei voi olla. Kenellä on motiivi murhaan ja miksi murha vieritetään sairaan
ihmisen hartioille ja viedään hienon lääkärinuran tehneen Jenniferin maine.
Kuka voi olla niin julma, lukekaa. ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti