Vesa Kanniainen: Hurmaava häirikkö

Vesa Kanniainen on omistanut kirjansa Hurmaava häirikkö (2005) kaikille niille vintiöille, jotka ajoittain tekevät muiden elämän niin perin vaikeaksi. Kirjasta saa kuvan, että kirjoittaja on kirjan päähenkilö eli mies, sillä välillä hän puhuttelee kirjassa itseään myös minämuodossa. Kirjan poika on Marko ja Markolla on myös äiti, jonka kanssa mies oli naimisissa kymmenen vuotta. Markolla on myös sisko, josta mies puhuu kirjan alussa, mutta joka jää lopulta pois tarinasta jostakin syystä, jota ei kerrota. Mies, äiti ja Marko tekevät kolmistaan matkoja, joilla sisko ei ole mukana, mutta joilla hän oli tappelemassa mukana kirjan alussa.

Marko on kirjan tarinassa selkeästi käytöshäiriöinen lapsi, jolla on kotona, päiväkodissa ja koulussa vaikeuksia selvitä arjen eri toiminnoista ja paha tapa häiriköidä muita mm. tappelemalla. Markolla riittää kuitenkin kavereita, mutta kaveritkin tuppaavat olemaan samantyyppisiä häirikköjä. Mies on kirjassa ottanut itselleen roolin toimia pojan kasvattajana ja rajojen luojana, koska omat vanhemmat eivät siihen ole kyenneet.

Kirjan sanoma on tärkeä, sillä jokainen lapsi ja nuori tarvitsee henkilöitä, jotka tukevat heitä kasvussaan ja kehityksessään ja ovat riittävän jämäköitä luomaan selkeät rajat asioille joita saa tehdä ja joita ei saa tehdä. Mies kuitenkin lipsuu itsekin säännöistä antamalla pojalle periksi mm. ostamalla ulkomailla baarissa 15v. pojalle viinaa ja päästämällä pojan yksinään baarikierrokselle samalla matkalla. Äidille ei kerrota. Mies ei myöskään puhu pojalle huumausaineista, joita uskoo pojan käyttävän. Pelkkä sanominen, että ei kannata käyttää ei riitä, kun pojan huone haisee huumausaineille. Ehkä mies itsekin olisi tarvinnut tukea käytöshäiriöisen lapsen kasvattajana, mutta ei sitä saanut tarinassa.

Yksi maailmankuulu erityislasten kasvattaja/opettaja on Thorey Hayden, jonka kirjoja erityislasten kasvattamisesta suosittelen lukijoille.Kanniaisen kirjan tarinaa olisi kannattanut työstää mielestäni enemmän, sillä tapahtumat töksähtelevät jopa samoissa kappaleissa esim. kappale voi alkaa lyhyesti kesän tapahtumista, mutta seuraavalla sivulla onkin jo talvi ja sen tapahtuma. Kirjasta tulee mieleen, että se on muisteluteos, mutta mielestäni sitä muistelua olisi kannattanut kuvailla enemmän, koska suomalaisen kasvattajan näkökulmasta kertovia kirjoja käytöshäiriölapsista on vähän.