Iiris Aroniemi: Narsistin vuoristorata

Rakkaus on usein pitkämielinen ja kaiken kestävä, kuten luin Iiris Aroniemen esikoiskirjasta Narsistin vuoristorata (2012). Kirjan nimi ja kansikuva on oikein osuva Iiriksen omaelämäkerralliselle rakkaussuhteelle mieheen, joka oli narsisti ja sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli bipolaarihäiriötä. Sairaudessa vaihtelevat sekä maaniset vaiheet, jolloin mies esiintyi rikkaana, tilasi ulkomaita myöten tuotteita, varasti, seurusteli useiden naisten kanssa ja tunsi ylimielisyyttä ja ylivoimaisuutta kaikkia kohtaan, että depressiiviset vaiheet, jolloin mies masentui.

Iiris sai 10-vuotisen suhteen aikana kokea omakohtaisesti kaiken mahdollisen miehensä maanisista vaiheista. Miehen sukulaiset eivät halunneet uskoa Iiristä, vaan hän jäi yksin miehensä ongelmien kanssa, sillä poliisit ja psykologit mies puhui puolelleen. Hän ei ollut sairas omasta mielestään, vaan vaimo oli sairas. Kerran mies jätti Iiriksen keskelle järveä pilkkireissulla paleltumaan ilman kännykkää. Miehellä ei ollut omaatuntoa eikä empatiakykyä, vaimo oli ihmiskunnan alinta kastia. Iiriksen nukkumapaikka oli pahimpina päivinä kellarin varastokoppi, kun hän pelkäsi miestään. Iiris oli jättämäisillään miehensä monet kerrat, mutta sitten mies muuttui jälleen ihanaksi omaksi itsekseen ja rakkauden riekaleet koottiin yhteen.

Sairauden depressiivisessä vaiheessa mies makasi sängynpohjalla eikä liikkunut mihinkään. Lopulta mies sai masennukseen lääkitykseen, mutta heitti yleensä lääkityksen pois siinä vaiheessa, kun maanisuus iski päälle.

Kirja on erittäin hyvä esimerkki millainen henkilö voi olla, jos hän on narsisti ja maanis-depressiivinen. Vankiloista löytyy paljon narsisteja ja henkilöitä joilla on jokin käytöshäiriö, myös Iiriksen mies oli ollut vankilassa, ennen kuin he tapasivat toisensa. Sekään ei Iiristä säikäyttänyt, sillä mies vei hurmuripuheillaan ja käytöksellään jalat alta. Iiristä ei säikäyttänyt myöskään entinen tyttöystävä, jonka kanssa mies jatkoi, vaikka seurusteli Iiriksen kanssa. Pian Iiris oli eteisen jalkamatto, palveli miestä, jätti omat ystävät ja sukulaiset, koska ne olivat miehen mielestä idiootteja ym., maksoi miehen kaikki menot, pelkäsi, mutta rakasti.

Harvinaislaatuinen nainen, uhri joka kesti kaiken pahan, sillä sisimmässään hän tiesi, että mies on sairas ja hänet pitää saada hoitoon. Hoitoon mies pääsi, mutta Iiris jaksoi vielä pitkään hänen rinnallaan. En tiedä miksi kutsuisin kyseistä rakkautta, ehkä siihen löytyisi selitys Iiriksen omasta taustasta, josta kirjassa ei puhuta. Tommy Hellsten on kirjoittanut Virtahepo olohuoneessa kirjan, jossa lapsuudessa koetut asiat siirretään aikuiselämään erilaisina riippuvuuksina. Näkisin Iiriksen rakkauden läheisriippuvuutena, jossa hän pitää kiinni rakkaudesta, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia ja jossa hän ei itse saa rakkautta. Kirja sopii hyvin käyttäytymisalan sekä sosiaali- ja terveysalan oppikirjaksi. ***