Danielle Hermans: Tulppaanimurhat

Hollantilainen Daniëlle Hermans on esikoiskirjassaan Tulppaanimurhat (Het tulpenvirus 2010, suom. 2012) kirjoittanut suorastaan mykistävän hyvän jännärin kaikille jännityskirjojen ystäville. Kirja oli luettava heti kannesta kanteen, sillä kahden tarinan kirja veti vastustamattomasti minua puoleensa. Kirjassa kerrotaan sekä nykyajasta, jossa tapahtuu murhia tietyn asian johdosta, että vuodesta 1636, jolloin tapettiin arvostettu tulppaanikauppias. Kahden tarinan juonenkäänteet liittyvät toisiinsa ja pidin kovasti tarinaan sisälletystä historiallisesta murhamysteeristä.

Alec Schoeller löytää Lontoossa ainoan sukulaisensa, setänsä Frank Schoellerin, kuolemaisillaan väkivallan uhrina. Setä antaa viimeisillä voimillaan hänelle vanhan kirjan ja vannottaa Alecia, ettei tämä anna sitä poliiseille. Alec päättää selvittää setänsä murhan ilman poliisien apua ja pyytää ystäviään auttamaan häntä. Tästähän eivät poliisit pidä, sillä alussa he uskovat Alecin olevan murhaaja.

Sedän antama kirja on hollantilainen tulppaanikatalogi vuodelta 1636 ja Alec ystävineen on ihmeissään, mistä sedän murhassa on kysymys. Mitä yhteistä voi olla ikivanhoilla tulppaaninkuvilla ja Alecin sedän murhalla? Ystävykset lentävät Lontoon ja Hollannin väliä ja etsivät johtolankoja. Lopulta selviää, että setä on pimittänyt Alecilta tietoja omasta toiminnastaan eräässä säätiössä, jonka toiminta ei kestä päivänvaloa. Murhaaja listii säätiön jäseniä yksi toisensa jälkeen. Ennen kirjan loppuhuipennusta Alec ehtii olla useamman kerran vastapuolen kohteena, mutta pelastuu joka kerta kuin ihmeenkaupalla.

Kirja on todella jännittävä ja aihe on hollantiin ja hollantilaisuuteen liittyvä, koska siellä on kasvatettu tulppaaneita vuosisatojen ajan. Tulppaanimurhat oli virkistävä lukukokemus jännityskirjojen saralla ja suosittelen sitä kaikille murhamysteerien ystäville. ****