Tanja Lintula: Huomenna rakastan vähemmän

Tanja Lintulan esikoisromaanin nimi on Huomenna rakastan vähemmän (Moreeni 2012). Kirja kertoo itsemurhan tekijän ajatuksista sekä hänen läheistensä murheesta ja selviytymiskeinoista tapahtuman jälkeen. Itsemurha ei voi olla jättämättä jälkiä, jälkiä, jotka tulevat mieleen vielä vuosien päästä tapahtumasta.

Kirjan kertojana toimii Uula, joka seurusteli Sofian kanssa viisi vuotta, kunnes Sofia teki itsemurhan. Sofia oli masentunut ja hän kävi terapiassa. Hän jaksoi käydä vuoden ajan yliopisto-opintoja, mutta jätti ne kesken. Hänen oli pakko käydä töissä, että sai laskut ja vuokran maksettua, mutta silti hän halusi asua yksin. Sofia pelkäsi ihmisjoukkoja, mutta mökillä olokin ahdisti häntä. Lintula on kirjoittanut taitavasti masentuneen ihmisen oireista ja hoidosta, sillä hän on psykologi ammatiltaan. Kuvaukset olivat niin aitoja, että ne ahdistivat minua, joten en suosittele kirjaa herkille ihmisille.

Uula aloitti Sofian kuoleman jälkeen uuden seurustelun ja kirjan juonikuvioissa hän on ollut yhdessä Kertun kanssa puolitoista vuotta. Kerttu on päättäväinen nainen, joten pariskunta muutti kolmioon asumaan, mutta asuntoon muutti myös Sofia. Uula ei ole päässyt irti Sofiasta, sillä hän rakasti Sofiaa. Kerttu on laastari, jolla Uula hoitaa haavaansa, mutta hän ei ole hoitanut omaa masennustaan Sofian kuoleman johdosta. Hän ei ole puhunut asiasta eikä käsitellyt sitä. Loputtomat syyllisyydentunteet vaivaat häntä, jos olisin tehnyt niin tai näin, Sofia olisi vielä tässä elossa.

Kerttu on mainio roolihenkilö, ja hän toi Uulan elämään uusia tapahtumia mm. perhoskoiran, joka loppujen lopuksi olikin Tanskandoggi. Kertun värikkään suvun myötä parisuhteessa koettiin myös koomisia tapahtumia, joita ilman kirja olisi ollut liian synkkä. Kirjan lopputapahtumat jätän lukijalle. Kirja on kaikessa synkkyydessään runollisen kaunis. Jälleen yksi rakkaustarina, joka päättyi onnettomasti. ***