Enni Mustonen: Jääleinikki

Enni Mustosen Jääleinikki (Otava 2011) on kirjailijan Pohjatuulen tarinoita - kirjatrilogian toinen osa. Ensimmäisessä osassa Lapinvuokossa päähenkilönä oli Rovaniemellä syntynyt Annikki, joka sai saksalaismiehelle lapsen sota-aikana Ruotsin evakon aikana. Miehestä ei kuulunut sanaakaan sen jälkeen, kun saksalaiset lähtivät lapista ja polttivat kaiken mennessään. Jääleinikki-kirjasta selvisi, että mies oli joutunut vangiksi Englantiin ja sen jälkeen oli yrittänyt saada yhteyttä Annikkiin, mutta sodan jälkeen Suomen ja Saksan väliset suhteet olivat tulehtuneet.

Annikin lapsen nimeksi tuli Eliisa Hetta, sillä Annikki tutustui Nils-Aslak Hettaan ja meni hänen kanssaan naimisiin. Ruotsin evakon aikana Annikki kävi kätilöopiston, jonka jälkeen hän työskenteli Enontekiöllä kunnan kätilönä. Eliisa opiskeli äitinsä mallin mukaan hoitoalalle ja valmistui kirjan alussa vuonna -66 sairaanhoitajaksi Rovaniemellä. Töitä oli luvassa vain pätkittäin, joten Eliisa päätti lähteä ystävänsä houkuttelemana Saksaan töihin. Eliisa löysi aiemmin äitinsä ja saksalaisen isänsä kirjeitä ja isän kuvan sekä medaljongin, jonka sisällä oli häntä itseään muistuttavan naisen kuva. Oli tullut aika selvittää äidin kanssa oikeat sukujuuret, sillä äiti ei ollut hiiskunut sanallakaan Eliisan oikeasta isästä.

Saksassa hoitajantyö oli kiireistä ja melkein heti Eliisa tapasi tulevan aviomiehensä, sveitsiläisen Peterin, joka oli erikoistumassa neurokirurgiaan samassa sairaalassa. Pian Eliisa huomasi olevansa naimisissa miehen kanssa ja mies painiskeli väitöskirjatyönsä kimpussa päivät ja yöt. Eliisa pääsi lopulta tutustumaan vanhaan isäänsä, sillä isä tuli heidän sairaalaan potilaaksi. Ennen isän kuolemaa, Eliisa kertoi hänelle odottavansa lasta.

Miehensä valmistuttua perhe muutti Sveitsiin ja Eliisa synnytti pienen tyttärensä Heidin Alppi-mökissä naapureiden avustamana ukkosen jyrähdellessä ja salamoiden loisteessa. Tuleva isä patikoi sillä aikaa siskonsa ja Eliisan veljen Henrikin kanssa luontoretkellä Alppi-maisemissa.

Eliisa on päättäväinen nainen ja hyvin samankaltainen kuin äitinsä Annikki. Hänellä oli uskallusta lähteä vieraaseen maahan heikolla saksankielentaidolla töihin ja perustaa elämänsä toisenlaiseen kulttuuriin kuin mitä se oli Lapissa. Hieman koti-ikävää hellittivät Alppi-maisemat ja oma perhe. Kirja on oikein mainio kuvaus suomalaisesta maahanmuuttajasta vieraassa maassa, mitä keinoja sopeutumiseen voi löytää ja miten koti-ikävä on voitettavissa. ***