Milja Kauniston esikoisromaanissa eletään historiassa satoja
vuosia taaksepäin 1400-luvulle asti. Synnintekijä
(Gummerus 2013) kertoo nuoresta Olavi Maununpojasta, joka matkusti vuonna 1425
Pariisiin Sorbonnen yliopistoon maisteriopintoihin. Hänen kasvatusisänsä Turun
piispa Maunu Tavast kustansi opinnot. Eipä Olavi, joka muutti Pariisissa
nimensä Olaus Magnus Meatoriksi, tiennyt millainen synninpesä ja houkutukset
häntä odottivat perillä. Eikä kasvatusisä häntä näistä asioista varoittanut,
vaikka itse oli oleskellut samaisessa kaupungissa.
1400-luvulla vain harvat ja valitut opiskelivat ja naiset
eivät missään nimessä saaneet koulutusta, vaikka olisivat olleetkin miehiä
viisaampia. Nuoren Olavi Maununpojan mielestä nainen oli Perkeleen pelinappula ja miehen palvelija. Palvelijalle ei puhuta,
palvelijaa komennetaan. Palvelijalle ei anneta, palvelija antaa. Palvelijan on
toteltava, tai palvelijan on kuoltava. 1400-luku ei suvainnut naisen asemaa
muuna kuin miehen omaisuutena, jolle sai tehdä mitä halusi, vaikka tappaa.
Naisen perimä omaisuus meni aviomiehelle ja naista voitiin syyttää noituudesta
ja polttaa roviolla. Nainen voitiin raiskata ja tappaa, aika oli raakalaisten
aikaa.
Synnintekijän pääkertojana Olavi Maununpoika haluaa
kilvoitella tullakseen papiksi, mutta Pariisissa hän huomaa saaneensa
ystäväkseen erinomaisen väittelijän ja loistavan opiskelijan Miraclen. Miracle
ohjailee nuorta Olavia tutustumaan Pariisin iloihin ja pyytää Olavin kesäksi
kotiinsa Serviéresin linnaan. Linnassa lihapatojen äärellä Olavi tuntee olonsa
kuninkaalliseksi, mutta ainoa murhe on, että hän on rakastunut Miracleen.
Synti painaa hänen harteitaan rankasti. Syksyllä Miracle ei palaa enää
yliopistoon, mutta Olavi palaa murheellisena ja joutuu kokemaan
loppuopiskelujensa ajan murhetta ja tuskaa, jopa häpeää. Paluumatka Suomeen iloisten
hansakauppiaiden kanssa sujuu majatalosta majataloon ja Olavin syntitaakka
kasvaa.
Synnintekijän
tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Ranskanmaalle. Pariisi on
englantilaisten valloittajien aluetta. Kirjailija on paneutunut tarkkaan
historiallisiin tapahtumiin sekä paikkoihin ja kertoo niistä todella juonikkaan
ja herkullisen tarinan, johon toivon jatkokirjaa kiihkeästi, sillä kirjan
lopussa Olavi saa Pariisista kirjeen, jonka vuoksi hän aikoo palata saman tien jatkamaan
opintoja yliopistoon. ****
Lue bloggaukseni jatko-osasta, jonka nimi on Kalmantanssi.
Miten muistelen kuulleeni, että tähän olisi tulossa kai kaksi jatko-osaa? Minulla on tämä varauksessa kirjastossa. En tiedä, milloin saan Synnintekijän käsiini, sillä tällä hetkellä taidan olla jonotussijalla kuusi.
VastaaPoistaItsekin jonotin kirjastosta, onneksi sain aika nopeasti...kannattaa lukea...miksihän se tuo synninteko niin kiinnostaa, ehkä siksi, että sen lukeminen on niin jännittävää ;)
PoistaItse en tykännyt tästä mutta ihanaa kuulla, että se on toisille auennut! :)
VastaaPoistaTykkäsin kovasti siitä mielikuvituksen käyttämisestä ja hyvästä tarinasta, joka jäi odottamaan jatkoa. Aika on kuvattu juuri niin raakana, kuin itse kuvittelen sen olleen. Vielä, kun tuleva pappismies katselee synnintekoa ja himoitsee sitä itsekin, kertomus on paheellisempi kuin joku muu sen kertoisi. :)
PoistaKiintoisan oloinen kirja. Harmi vain, että oma kirjavuori vain kasvaa kasvamistaan, enkä uskalla laittaa tätä kirjaa pinon jatkoksi.
VastaaPoistaUskalla pois vain. Kirja on nopeasti luettu, sillä sitä ei voi laskea käsistä ennen viimeistä sivua. :)
Poista