Rebecca Stottin kansainvälinen läpimurtoteos Veden muisti (Ghostwalk 2007, suom.
2011) päätyi lukulistalleni, koska luin viime vuonna hänen Korallivarkaan, josta pidin todella paljon. Veden muisti on todella rauhallinen ja verkkainen verrattuna Korallivarkaaseen, huolimatta siitä,
että kirja on jonkin sortin trilleri. Kirja on sekoitus 1600-lukua ja
2000-lukua, koska pääosan esittäjä tutkii 1600-luvulla elänyttä Isaac Newtonia
ja häneen liittyviä epäilyttäviä murhia ja väkivallantekoja.
Kirjan pääosassa on Lydia Brooke, joka on tullut Cambridgeen
ystävänsä historiantutkija Elizabeth Vogelsangin hautajaisiin. Lydialla oli
aiemmin Elizabethin pojan Cameronin kanssa vuosia kestänyt suhde, mutta Lydia katkaisi
sen, koska Cameron oli naimisissa. Hautajaisten jälkeen Cameron pyysi Lydiaa
kirjoittamaan valmiiksi äitinsä 1600-lukua käsitelleen kirjan, josta puuttui
kaksi viimeistä lukua.
Lydia suostui haamukirjoittajaksi ja uppoutui Elizabethin
kirjan tutkimukseen, mutta myös suhteeseen Cameronin kanssa. Samalla Lydia
vaaransi oman henkensä, sillä Cameron oli lääkebisneksessä mukana, joka käytti
eläimiä tutkimusvälineinä. Eläinaktivistit kävivät kuumina, mutta myös
lääkebisneksen turvamiehet kävivät kuumina. Kaupunki oli väkivallantekojen
näyttämö, jossa Lydia yritti uskoa Cameronin valheita, jotta saisi Elizabethin
kirjan valmiiksi, rakkaus on kummallista.
Kirjassa eletään kahdessa eri vuosisadassa ja murhat ja
väkivallanteot muistuttavat toisiaan. Lydia sekaantuu jopa ennustajan
tarinoihin ja alkaa nähdä kaupungilla Elizabethin kirjan henkilöitä
1600-luvulta. Elizabethin kirja oli kuitenkin valmis jo ennen hänen kuolemaansa,
mutta hän ei uskaltanut julkaista sitä ja nyt päätös oli Lydialla. Mitä Lydia
teki hätkähdyttävillä todisteilla, jätän sen lukijalle mietittäväksi.
En oikein päässyt kirjan juonimaailmaan käsiksi, vaikka
pidin valtavasti 1600-luvun kertomuksesta tarinan sisällä. Eläinaktivistien
touhuista ja lääkebisneksen vastaiskuista kirjoitettiin niin heppoisesti, että
kirja ei vakuuttanut minua niiltä osin. Lisäksi omituisten valoilmiöiden ja
henkiolentojen leijailu ja hajut tekivät kirjasta lievästi sanottuna omituisen.
**
Kirjan nimi on hyvä, mutta ei se oikein kuvaa kirjan sisältöä. Englanninkielinen nimi Ghostwalk on paljon lähempänä sitä, mitä kirjan tarina kuvaili.
VastaaPoistaOho, itse luin juuri Korallivarkaan, enkä pitänyt siitä juuri lainkaan. Se oli jo minusta rauhallinen ja verkkainen, niin apua, mitähän tämä kirja sitten olisi?! =D Hyvinhän Stott historian kanssa leikki, mutta muuten kirja ei antanut minulle yhtään mitään.
VastaaPoistaNyt kun olen lukenut Kurjat, minulle tuli mieleen, että Korallivarkaassa oli tosi paljon samoja aineksia, kuin Kurjat-kirjassa mm. Pariisin alapuolella olevissa käytävissä liikkuminen ja varkaat. Korallivarkaan ns. isoin kohtaus tapahtui juuri niissä maanalaisissa käytävissä. Kummassakin kirjassa oli se sinnikäs poliisipäällikkö varkaiden perässä.
PoistaNyt odottelen Kauniston uutta kirjaa 1400-luvun Pariisista ja luen tarkkaan yhtymäkohtia Kurjiin.
Minä tykkäsin Korallivarkaasta ehkä sen huumorin ja naiviuden perusteella, kun varkaat pyörittelivät medisiinaria mennen, tullen ja palatessa.