Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen

Suomessa on yksi hurmaava sisaruspari, joka on kirjoittanut useita lastenkirjasarjoja, joista sekä lapset että lapsenmieliset ovat saaneet nauttia monta vuosikymmentä. He ovat Sinikka ja Tiina Nopola. Heinähattu ja Vilttitossu – kirjasarja on ilmestynyt vuodesta 1989 lähtien ja uusin kirja Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen on sarjan kahdestoista teos. Uutta kirjassa on kuvittajan vaihtuminen Salla Savolaiseen, joka on luonut hauskalla piirrosjäljellään mielikuvituksellisen kuvakirjan näistä Kattilakosken pienistä tytöistä. Mikä parasta, kansien lisäksi myös niiden sisäosat on kuvitettu.

Kirjan päähenkilöt ovat isosisko Heinähattu, joka pitää aina heinähattua päässään ja pikkusisko Vilttitossu, joka pitää aina vilttitossuja jalassaan. Heidän lisäkseen kirjan sivuilla seikkailee äiti Hanna ja isä Matti sekä perheen naapurit, Alibullen neidit Helga ja Helise sekä kylän konstaapelit Isonapa ja Rillirousku.

Kirjan juoni alkaa siitä, kun isosisko Heinähattu kertoo pikkusiskolleen, että tämä on ollut vauvana kalju, josta temperamentikas pikkusisko ei pidä ollenkaan. Pikkusisko järjestää hiusasiasta oikein kunnon juonikuviot, josta ei puutu dramatiikkaa, saksia, väriä ja salaisuuksia ja ehkä hiukan narraamista ja muuta lasten elämään kuuluvaa kommellusta. Perheen nuorempi tyttö on aika omapäinen ja keksivä ja saa isonsiskon houkuteltua temppuihinsa mukaan. Tässä kirjassa pikkusisko saa jopa pääroolin touhuillaan, sisaruskateus on kirjan syvin merkitys, johon jokaisessa perheessä törmätään, jos on useampi lapsi ja Vilttitossu on hyvin, hyvin kateellinen siskolleen jostakin asiasta.

Nopolan kirjailijasiskokset ovat kertoneet, että ammentavat Heinähattu ja Vilttitossu – kirjoihin juonikuvioita omista lapsuudenkokemuksistaan, aikuisiän kommelluksista ja omien lastensa kokemuksista.  Tiina on eläytynyt aina Vilttitossun rooliin ja Sinikka on Heinähattu. Kirjasarja on saanut useita palkintoja, niistä on tehty näytelmiä ja elokuvia. Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen sopii jo hyvin pienille lapsille katselukirjaksi vanhempien kanssa, mutta tarinan juonikuviot karkureissuineen ja saksineen vaatii vanhempia mukaan kertomaan mitä saa tehdä ja mitä ei. 

Vilttitossu tuijotti kuvaa tyrmistyneenä. Sitten hän otti albumin kainaloonsa ja paineli pihalle. Hän istui kivelle suuren vaahteran taakse, avasi albumin ja katsoi kuvaa uudelleen. Törkeää, Heinähatulla on letit, Vilttitossu ajatteli. Mutta kohta ei enää ole!

Sinikka ja Tiina Nopola

Tammi 2012

s. 40