Jørgen Brekke: Uneton

Vuonna 2012 luin norjalaisen Jørgen Brekken Armon piirin ja olin todella vaikuttunut tuosta esikoiskirjasta, nyt hänen uudempi kirjansa Uneton on jopa vielä parempi ja jännittävämpi. Molemmissa kirjoissa kerrotaan rinnakkain aiheeseen liittyvää tarinaa sekä nykyisyydessä, että satoja vuosia sitten tapahtunutta tarinaa, mutta tietysti eri kappaleissa. Molempien kirjojen kansikuvat ovat myös samantyyppiset ja mielestäni tyylikkäät. Molempien kirjojen päähenkilö on Trondheimin komisario Odd Singsaker, joten uskoisin, että sarja jatkuu ja jännittävät psykologiset murhamysteerit saavat jatkoa Unettoman jälkeen, sillä Singsaker on mainio ja erikoinen päähenkilö.

Unettomassa seurataan Trondheimissa 1767 tapetun miehen tarinaa, jota paikallinen poliisimestari Nils Bayer selvittää ja tämän päivän Trondheimissa Odd Singsaker etsii nuoren naisen murhaajaa. Näihin molempiin tarinoihin liittyy kehtolaulu. Kirja on hyytävä ja pahinta on, että murhaaja on siinä heidän kaikkien nenän edessä keskellä kaupunkia ja kukaan ei tiedä kuka se on. Lisäksi hän sieppasi heti nuoren tytön Julien vangikseen talonsa kellariin, sen jälkeen kun oli jättänyt murhaamansa naisen metsään. 

Komisario Odd Singsaker tuli tutuksi jo Armon piiristä ja hänen vaimonsa oli nuori amerikkalainen Felicia, johon hän tutustui edellisessä kirjassa. Odd kävi aiemmin läpi vaikean aivoleikkauksen, joka tuotti hänelle ongelmia muistamisen kanssa. Ehkä olisi kannattanut sittenkin pitää kunnon sairasloma, mutta miehinen mies ei sairastele. Odd on tyypillinen, utelias, tutkiva poliisi, joka pistää nenänsä joka asiaan eikä oikein huolehdi omasta hyvinvoinnistaan. Nyt hän oli aloittanut kuitenkin avantouinnin työkaverinsa patistamana. Singsaker yritti pinnistellä muistiaan, hän tiesi, että hän oli unohtanut tarkistaa jonkin tärkeän asian, jonka lukija kyllä huomasi, mutta poliisi ei.

Brekke on kirjoittanut juonellisesti kaksitasoisen kirjan, josta minä pidin valtavasti, koska olen historiallisten kirjojen ystävä. Vuoden 1767 Trondheim tuli tutuksi, koska poliisimestari seurasi murhatun miehen jälkiä ympäri kaupunkia ja kaupungin ulkopuolella. Hän sai selville, mitä kuolleelle miehelle oli tapahtunut, mutta tietysti tapahtumaan liittyi surullinen tragedia. Nils Bayer oli kovasti viinaan menevä, mutta älykäs mies, joka harrasti myös lukemista, jos jostain sai kirjan käsiinsä. Hän oli suuri Jean Jacques Rousseaun ajatusten ystävä ja karsasti liikaa byrokratiaa ja uskontoa sekä piti ihmisiä tasavertaisina. Bayerista olisin voinut lukea vaikka ihan oman kirjan, sillä tarinan juonenkulku oli todella mielenkiintoinen.

Myös Singsaker selvitti lopulta murhaajan ja oli murhaajan kintereillä pitkään, mutta tämä oli hulluudessaan todella ovela ja pääsi yllättämään Singsakerin useasti ennen pääkohtausta. Brekke on kirjoittanut kirjan ovelasti siten, että murhaajan toimista kerrotaan koko tarinan ajan omissa kappaleissaan, samoin kuin siepatun tytön toimista. Tapahtumia katsotaan siis useammasta näkökulmasta, joka tekee kirjasta tosi jännittävän. Kun kirves heilahtaa, ei lukija välttämättä vähään aikaan tiedä kehen se osui ja upposi, joten kirjaa ei voi jättää kesken.

Lukijoille ei varmastikaan ole epäselvää, kuka uneton oli ja mihin hän kehtolaulua tarvitsi. Murhaaja oli todella sairas tyyppi, joka pystyi pitkään esittämään normaalia jopa Singsakerille. Jutun ratkeamisen jälkeen Singsaker oli valmis jäämään lomalle ja hoitamaan itsensä terveeksi, mutta missä ihmeessä on Felicia? *****

Silloin mies alkoi laulaa itse.

Hän lauloi vähän nuotin vierestä, mutta se teki hänen laulustaan vain vangitsevampaa, raastavampaa, raaempaa, aivan kuin koko hänen hulluutensa olisi elänyt siinä. Hän lauloi koko laulun alusta loppuun. Hän lauloi unista, tämän maailman julmuudesta ja suuresta vapauttavasta unesta ja kun hän pääsi loppuun, Julie oli niin väsynyt, etteivät silmät tuntuneet enää millään pysyvän auki.

Jørgen Brekke, Uneton
suom. Päivi Kivelä

Johnny Kniga 2013

Drømmeløs 2012

s. 286

Lue myös Leenan plokkaus