Erich Segal: Love Story - Rakkauskertomus

Elämääni kuuluu muutama klassikkokirja, joita luen aina uudestaan ja uudestaan. Erich Segalin Love Story on sieltä rakkaimmasta päästä. Kirjan rakkaustarina on niin traaginen ja kirja on niin taitavasti kirjoitettu, pidän jopa kirjan keskusteluista. Ainoa, mistä kirjassa en pidä, on kirjan päähenkilön Oliverin IV ja hänen vanhempien vuorovaikutus, jota ei juuri ole. Varsinkin äidin vähäinen yhteydenpito poikaansa tai pojan yhteydenpito äitiinsä tuntuu minusta tosi vaikealta. Isä sentään yrittää jonkin verran pitää yhteyksiä käymällä katsomassa poikansa jääkiekko-otteluita ja syömässä sen jälkeen, mutta äidin yhteydenpidosta kirjailija ei mainitse mitään. Kirjassa mainitaan yksi päivällinen missä äiti oli mukana, kun Oliver kävi esittelemässä tulevan vaimonsa vanhemmilleen. Isä yritti myöhemmin vaikuttaa poikansa naimisiinmenoon.

Kuin vastapainoksi kovaäänisyydelleni Oliver III suuntasi seuraavat sanansa minulle purevana kuiskauksena:

- Mene hänen kanssaan naimisiin nyt, niin minä en sano sinulle enää hyvää päivää.

Paskat jos joku kuulikin.

- Isä, sinä et osaa sanoa hyvää päivää.

Kävelin pois hänen elämästään ja aloitin omani.

Kirjan päähenkilö oli Oliver IV Barrett ja syntyään monimiljonääriperheestä. Hän rakastui leipurin tyttäreen Jenniferiin, joka valmistui maisteriksi yliopistosta musiikki pääaineenaan. Riita isän ja pojan välillä vaikutti siihen, että vanhemmat eivät enää elättäneet poikaansa eivätkä maksaneet opiskelua, joten Jenny ei lähtenyt Pariisiin jatko-opintoihin, joihin oli saanut stipendin, vaan meni töihin opettajaksi, jotta Oliver sai lakiopintonsa valmiiksi. Vähän aikaa kaikki oli hyvin, Oliver sai hyvän työpaikan ja heidän rahallinen tilanteensa helpottui. He toivoivat lasta, joten pian he menivät lääkärille, koska Jenny ei alkanut odottaa yrityksistä huolimatta. Lääkärillä oli Oliverille synkkää kerrottavaa.

Aloin ajatella Jumalaa.

Sisimpääni alkoi hiipiä ajatus Korkeimmasta Olennosta, joka oli jossakin. Ei sen vuoksi, että olisin halunnut iskeä Häntä päin naamaa, kostaa hänelle sen mitä Hän oli tekemässä minulle – Jennylle toisin sanoen. Ei, minun uskonnolliset ajatukseni olivat aivan päinvastaiset. Esimerkiksi sellaiset, että kun heräsin aamulla, Jenny oli vieressäni. Vielä vieressäni. Olen pahoillani, jopa nolo, mutta toivoin, että olisi olemassa Jumala, jolle voisi sanoa kiitos. Kiitos siitä, että sain herätä ja nähdä Jenniferin.

Kirja on tunteita herättävä ja siinä kerrotaan heti ensimmäisessä lauseessa kirjan juoni. Teksti on aika räväkkää ja rakastunut nuoripari puhuttelee toisiaan ronskilla kielellä, jopa humoristisesti. Silti kirjan sisällöstä nousee pinnalle traagisuus ja se minkä kirjailija kertoi jo ensimmäisessä lauseessa. Tämä kirja on syvien tunteiden kirja.

Erich Segal, Love Story – Rakkauskertomus *****

suom. Anna-Liisa Suurpää

Tammi 1971 2. painos

Love Story 1970

s. 154

Paulan bloggaus
Jokken bloggaus