Susan Fletcher: Noidan rippi

Olemme tavanneet sinunlaisiasi luumunaama sanoi.

Minunlaisiani? Nostin katseeni.

Karkulaisia. Piileksijöitä. Nämä metsät ovat täynnä ihmisiä, joita ajetaan takaa syystä tai toisesta – pienistä ja suurista syistä. Hän pani lihanpalan suuhunsa ja pureksi. Kuolleena syntyneen lapsen takia. Kesyttömän sydämen. Uskon.

Minä nyökkäsin. Äitini sydän on kesytön.

Luumunaama kohotti katseensa. Eikö hän pakene sinun kanssasi?

Ei. Häntä seurattaisiin. Häntä seurattaisiin, ja hänet saataisiin kiinni, ja samalla myös minut. Silloin silmäni kyyneltyivät, ja mieskin taisi huomata sen.

Susan Fletcherin kirja Noidan rippi kertoi nuoresta tytöstä, Corragista, joka yritti selviytyä hengissä 1600-luvulla. Corragin äiti hirtettiin noitana ja Corragin isoäiti hukutettiin noitana, vaikka oli hurskas nainen ja naimisissa. Tuohon aikaan ei kummoista syytä tarvittu, että naista alettiin puhutella noidaksi, mutta Corrag oli syntynyt parantajan ja tietäjän lapseksi, joten hän oli pienestä asti suuressa vaarassa tulla tapetuksi, sillä ihmiset puhuttelivat häntä aina muuksi kuin hänen omalla nimellä: akka, noita, paholaislapsi, pahatar, riivattu. Corragin äiti opetti tyttärelleen taidon parantaa kasveilla. Myöhemmin Corrag huomasi osaavansa katsoa myös tulevaisuuteen.

Kirjassa Corrag oli seinään kahlehdittuna vankilassa paksujen kaltereiden takana, ja hänet aiottiin polttaa noitana. Hänen luokseen tuli pappi, joka alkoi kirjoittaa Corragin tarinaa ylös, sillä maassa oli kahden kuninkaan kannattajia ja pappi oli maanpaossa olevan kuninkaan kannattaja. Hän halusi tietää Corragin tiedot maanpaossa olevan kuninkaan kannattajien tappamisesta Skotlannissa, sillä Corrag oli nähnyt kaiken. Oliko vallassa oleva kuningas verilöylyn takana? Tarinan taustalta löytyy oikea Glencoen verilöyly vuodelta 1692. Verilöylyn jälkeen Edinburgissa ilmestyi pamfletti nimeltä ”A Letter From a Gentleman in Scotland”, joka kertoo kyseisestä verilöylystä. Pamfletin on todennäköisin kirjoittanut Charles Leslie, joka Noidan rippi - kirjassa oli Corragia haastatteleva pappi.

Susan Fletcher on perehtynyt historiankirjoihin ja poiminut sieltä runsaasti 1600-lukuun liittyviä tapahtumia samalla, kun hän on rakentanut uskomattoman mielikuvitusrikkaan tarinan hyljeksitystä tytöstä, joka löysi paikkansa ja kunnioituksen taitojaan kohtaan Skotlannista villin ylämaalaisklaanin parista. Aika oli väkivaltaista ja sotia käytiin eri kuninkaiden ja uskontojen puolesta. Corragilla ei ollut Jumalaa eikä kuningasta, sillä hänelle luonto oli tärkeä. Corragin tarina on uskomaton ja villi. Lukija voi lukea miten hänelle käy, poltetaanko hänet noitana, vai pääseekö hän karkuun sellistä. Pidin valtavasti kappaleiden kasviperäisistä nimistä, josta annan kirjalle extraplussaa.

Minulla on kuitenkin vielä yksi toivomus.

Katsoisitteko minua, kun palan? Olen pahoillani, että pyydän tätä. Se on hirvittävä pyyntö. Mutta kun rovio on vielä pieni ja minä odotan ja odotan ja rimpuilen köysissä ja tahdon vielä elää, silloin minä varmasti vaikerran ja minua pelottaa, ja haluaisin nähdä teidän katsovan noitaa hokevien kasvojen joukossa. 

Susan Fletcher, Noidan rippi ****

suom. Jonna Joskitt

LIKE 2011

Alkuteos Corrag 2010

s. 397