Kristiina Vuori: Siipirikko

Kristiina Vuori kirjoitti historiallisella esikoisromaanillaan Näkijän tytär (2012) itsensä tunnetuksi ja lukijoiden suosikiksi. Uusimmalla historiallisella romaanilla Siipirikko (2013) Vuori ottaa paikkansa muiden historiallisten kirjailijoiden rinnalla. Vertasin Näkijän tytärtä Kaari Utrion kirjoihin, mutta uusimmassa teoksessa on näkyvissä kirjailijan oma kerrontatyyli, joka pohjautuu tarkkaan historialliseen tutkimustyöhön. Minua vaivasi Näkijän tyttäressä lukuisat vanhat nimitykset eri tavaroille ja tapahtumille, mutta tässä kirjassa ne nousevat kirjan vahvuudeksi. Jos halusin tietää tarkemman nimityksen, kirjan lopusta löytyi jälleen kerran sanaluettelo ja lisäksi kyseisen ajan tarkkaa historian tietoa mm. henkilöistä. Tosi taitavaa työtä yhdistää 1300-luvun historia Siipirikon kaltaiseksi romaaniksi.

Siipirikon päähenkilö on Selja, pientilallisen tytär Sotjalasta Hämeestä, joka joutui lapsena orjaksi Ahtilan Mielo – isännälle. Mielo tappoi koko muun perheen, joten Selja oli orpo. Samalla valloitusreissulla Mielo sai saalikseen myös mahtitalon perijättären Cecilian, joka kuoli matkalla Karjalaan. Seljan kohtalo orjana ei ollut häävi, mutta koska hän osasi lukea, kirjoittaa sekä laskea, hän oli paikkansa ansainnut. Lisäksi hän oli taitava kesyttämään lintuja. Ahtiala sai tulonsa kasvattamalla haukkoja ja kotkia metsästäjiksi. Samoin kuin linnut haaveilivat vapaudesta jouduttuaan vangeiksi, Selja suunnitteli pakoreissua koko orjuutensa ajan. Lopulta pakopäivä tuli, sillä hänet pakotettiin morsiameksi miehelle, jota hän vihasi.

”Kunhan pääsemme saman nahkasen alle, olet alettu jo ennen kuin pärekruunu savuaa. Mutta älä huoli, piikaseni. Kertaalleen raivattua uraa on kerta kerralta helpompi kulkea. Ja usko kun sanon, että painan sinua kuin kukko tunkionsa munarikkainta kanaa. Eikä kotvaakaan, kun jo nämäkin”, Pessin kädet nipistivät Seljaa molemmista rinnoista haluten satuttaa mahdollisimman paljon, ”osoittavat pilvien sijasta kamaraa kohden niin kuin vikaisilla naisilla aina.”

Selja pakeni toisen orjan kanssa sekä kesyttämänsä kotkan kanssa. Pakomatkalla he kohtasivat ritari Aijon seurueen, joka oli tullut hakemaan kotkaa ja Seljaa, sillä hän uskoi Seljan olevan sukulaisensa, eikä Selja oikonut asiaa. Jos Selja olisi tiennyt mihin joutuu, toisesta vihkitilaisuudesta toiseen vihkitilaisuuteen, hän olisi avannut suunsa ja kertonut totuuden. Mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Lisäksi rakkaus ritari Aijoon oli tuskallista. Selja ei tiennyt, että tuska oli heidän yhteinen. Mutta ritaria painoivat synkät salaisuudet, joiden hän ei halunnut tulevan Seljan tietoon.

Ohikiitäväksi hetkeksi Selja tavoitti miehen katseen, sitten se siirtyi hänen vieressään seisovaan naiseen, kiinnittyi tähän kunnes ritarin oli pakko keskittyä tulevaan kisaan.

Jotakin lakastui Seljan sisällä. Hento nuppu, joka oli rohjennut kukoistaa saamistaan nirhaisuista välittämättä.

Hyökkilän rouva Anna. Ritarin ilmeestä päätellen hän oli se Anna, jonka nimeä ritari toisteli, kun ajatteli rakkautta.

Kirja on tuhti lukupaketti ja siinä olisi ollut jonkin verran tiivistämisen varaa. Toisaalta kirjailija on mielestäni tuonut kirjassa esille tunne- ja rakkauselämän todella hyvin. Viha, mustasukkaisuus, rakkaus, häpeä, kaikkea löytyy. Myös homoseksuaalisuus on yksi juonikuvio, joka piipahtaa kirjan sivuilla. Pieni orjatyttö pääsi elämässään pitkälle juonittelujensa avulla, mutta hän joutui kärsimään siitä kovasti. Suosittelen tätä salaisuuksien ja jännittävien tapahtumien kirjaa kaikille historiallisten rakkauskirjojen ystäville. Jään kiinnostuksella odottamaan seuraavaa Kristiina Vuoren historiallista romaania.

Kristiina Vuoro, Siipirikko *****

Tammi 2013

s. 440 + 12 s. historiaa + 8 s. sanasto

Kristiina Vuoren blogi
Marian , Norkun ja Morren plokkaukset