Kristiina Vuori kirjoitti historiallisella
esikoisromaanillaan Näkijän tytär
(2012) itsensä tunnetuksi ja lukijoiden suosikiksi. Uusimmalla historiallisella
romaanilla Siipirikko (2013) Vuori
ottaa paikkansa muiden historiallisten kirjailijoiden rinnalla. Vertasin Näkijän tytärtä Kaari Utrion kirjoihin,
mutta uusimmassa teoksessa on näkyvissä kirjailijan oma kerrontatyyli, joka
pohjautuu tarkkaan historialliseen tutkimustyöhön. Minua vaivasi Näkijän tyttäressä lukuisat vanhat
nimitykset eri tavaroille ja tapahtumille, mutta tässä kirjassa ne nousevat
kirjan vahvuudeksi. Jos halusin tietää tarkemman nimityksen, kirjan lopusta
löytyi jälleen kerran sanaluettelo ja lisäksi kyseisen ajan tarkkaa historian
tietoa mm. henkilöistä. Tosi taitavaa työtä yhdistää 1300-luvun historia
Siipirikon kaltaiseksi romaaniksi.
Siipirikon
päähenkilö on Selja, pientilallisen tytär Sotjalasta Hämeestä, joka joutui
lapsena orjaksi Ahtilan Mielo – isännälle. Mielo tappoi koko muun perheen,
joten Selja oli orpo. Samalla valloitusreissulla Mielo sai saalikseen myös
mahtitalon perijättären Cecilian, joka kuoli matkalla Karjalaan. Seljan kohtalo
orjana ei ollut häävi, mutta koska hän osasi lukea, kirjoittaa sekä laskea,
hän oli paikkansa ansainnut. Lisäksi hän oli taitava kesyttämään lintuja.
Ahtiala sai tulonsa kasvattamalla haukkoja ja kotkia metsästäjiksi. Samoin
kuin linnut haaveilivat vapaudesta jouduttuaan vangeiksi, Selja suunnitteli
pakoreissua koko orjuutensa ajan. Lopulta pakopäivä tuli, sillä hänet
pakotettiin morsiameksi miehelle, jota hän vihasi.
”Kunhan pääsemme saman
nahkasen alle, olet alettu jo ennen kuin pärekruunu savuaa. Mutta älä huoli,
piikaseni. Kertaalleen raivattua uraa on kerta kerralta helpompi kulkea. Ja
usko kun sanon, että painan sinua kuin kukko tunkionsa munarikkainta kanaa.
Eikä kotvaakaan, kun jo nämäkin”, Pessin kädet nipistivät Seljaa molemmista
rinnoista haluten satuttaa mahdollisimman paljon, ”osoittavat pilvien sijasta
kamaraa kohden niin kuin vikaisilla naisilla aina.”
Selja pakeni toisen orjan kanssa sekä kesyttämänsä kotkan
kanssa. Pakomatkalla he kohtasivat ritari Aijon seurueen, joka oli tullut
hakemaan kotkaa ja Seljaa, sillä hän uskoi Seljan olevan sukulaisensa, eikä
Selja oikonut asiaa. Jos Selja olisi tiennyt mihin joutuu, toisesta
vihkitilaisuudesta toiseen vihkitilaisuuteen, hän olisi avannut suunsa ja
kertonut totuuden. Mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Lisäksi rakkaus ritari
Aijoon oli tuskallista. Selja ei tiennyt, että tuska oli heidän yhteinen. Mutta
ritaria painoivat synkät salaisuudet, joiden hän ei halunnut tulevan Seljan
tietoon.
Ohikiitäväksi hetkeksi
Selja tavoitti miehen katseen, sitten se siirtyi hänen vieressään seisovaan
naiseen, kiinnittyi tähän kunnes ritarin oli pakko keskittyä tulevaan kisaan.
Jotakin lakastui
Seljan sisällä. Hento nuppu, joka oli rohjennut kukoistaa saamistaan
nirhaisuista välittämättä.
Hyökkilän rouva Anna.
Ritarin ilmeestä päätellen hän oli se Anna, jonka nimeä ritari toisteli, kun
ajatteli rakkautta.
Kirja on tuhti lukupaketti ja siinä olisi ollut jonkin
verran tiivistämisen varaa. Toisaalta kirjailija on mielestäni tuonut kirjassa
esille tunne- ja rakkauselämän todella hyvin. Viha, mustasukkaisuus, rakkaus,
häpeä, kaikkea löytyy. Myös homoseksuaalisuus on yksi juonikuvio, joka
piipahtaa kirjan sivuilla. Pieni orjatyttö pääsi elämässään pitkälle juonittelujensa
avulla, mutta hän joutui kärsimään siitä kovasti. Suosittelen tätä
salaisuuksien ja jännittävien tapahtumien kirjaa kaikille historiallisten
rakkauskirjojen ystäville. Jään kiinnostuksella odottamaan seuraavaa Kristiina Vuoren historiallista romaania.
Kristiina Vuoro, Siipirikko *****
Tammi 2013
s. 440 + 12 s. historiaa + 8 s. sanasto
Kristiina Vuoren blogi
Marian , Norkun ja Morren plokkaukset
Kristiina Vuoren blogi
Marian , Norkun ja Morren plokkaukset
Mielenkiintoinen postaus, Mai, kiitos!
VastaaPoistaRakkaus ei tainnut tuohon aikaan olla oikein missään kurssissa, mutta ainakin voimme olettaa, että ihmisillä silloinkin oli tunteet...
Mukavaa viikon loppupuolta sinulle, Mai.♥
Tuohon aikaan yleensä miespuoliset sukulaiset päättivät kenen kanssa tyttö menee naimisiin. Orjat, piiat ja muut alempiarvoiset naiset sai raiskata kuka halusi ja milloin halusi. Naisella ei ollut siis mitään omaa tahtoa.
Poista