Virolainen Indrek Hargla on kirjoittanut historiallisen jännityskirjan Tallinnasta: Apteekkari Melchior
ja Rataskaivonkadun kummitus (2012). Kirjan tarina sijoittuu ajassa kauas
taaksepäin, aina 1400-luvulle asti. Tallinnan asukkaat alkoivat kuiskia
kummituksesta, sillä kolme ihmistä oli puhunut kummituksesta ja sen jälkeen he
olivat kuolleet kukin omalla tavallaan. Oikeudenpalvelijoiden mielestä he olivat
kuolleet tapaturmaisesti, mutta kaupungin terävävaistoinen apteekkari Melchior
haistoi palaneen käryä ja alkoi tutkia tapauksia. Kirja on toinen osa Indrek
Harglan keskiaikaiseen Tallinnaan sijoittuvassa Apteekkari Melchior – sarjassa.
Ensimmäisen osan nimi on Apteekkari
Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (2011). Kolmannen osan nimi on Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär
(2013).
”No, miten on, herra
apteekkari?” Peter kysyi. ”Viemmekö me hänet Nigulisten hautausmaalle pensaan
alle aamuun saakka, vai haluatteko te vähän leikellä häntä?”
”Mahdollisesti”,
Melchior urahti. Niin nuori tämän pojan ei pitäisi myöskään olla, ettei antaisi
siementä. Melchior työnsi ruumiin säkkikangasta ylöspäin ja paljasti hänen
keskiruumiinsa. Hän hätkähti. Myös lähemmäksi kumartunut Peter ahmaisi ilmaa ja
kuiskasi: ”Pyhä Katariina ja karvainen perkele!”
Apteekkari Melchior perheineen oli kunnioitettu henkilö kaupungissa,
sillä hänen tekemänsä rohdokset auttoivat vaivaan kuin vaivaan, jos ei
ulkoisesti hierottuna, niin viimeistään sisäisesti nautittuna. Jos ei tipat auttanut,
niin sitten ei auttanut mikään. Rohdostensa lisäksi apteekkari antoi ohjeita ja
neuvoja sekä kuunteli tarkkaavaisesti kaupunkilaisten huolia ja juoruja. Rouva
Keterlyn oli yhtä ahkera kuuntelija ja kertoi miehelleen naistensaunan juttuja.
Kun tämänkertaiset murhatutkimukset olivat kiivaimmillaan,
sai Keterlyn hoitaa apteekin sekä lapset ja apteekkari kiersi kyläilemässä,
sillä 1400-luvulla ei ollut puhelimia ja tietokoneita, joten nopeimmin uusimmat
tiedot sai, kun meni puhuttelemaan asiaankuuluvia henkilöitä. Apteekkari sai
kävellä ympäri Tallinnaa, sillä hän kävi naapureissa, luostarissa, eri
krouveissa ja pari kertaa kaupungin ulkopuolella. Rouva Keterlyn, joka muuten
oli mainio naisihminen ja ymmärsi miehensä murhatutkimukset, motkotti miehensä
poissaolosta. Apteekkari oli kuitenkin sänkyhommissa sen verran aktiivinen,
että Keterlyn pysyi hyvällä tuulella.
Rataskaivonkadun kummitus on melkein oikea kummitustarina,
mutta apteekkari ymmärsi, että kummitustarinan taustalta löytyy elävät ihmiset.
Kummituksilla ei ole tapana puukottaa ketään, joten se avasi apteekkarin silmät
murhien yhdistämiselle. Kirjassa liikuttiin muutaman henkilön ympärillä, joten
itselleni oli aika helppoa keksiä oikeat murhaajat. Lisäksi kirjassa
jahkailtiin pitkät tovit, joten hypin välillä useammankin sivun yli. Kirjassa
oli hyviä yksittäisiä kohtauksia ja varsinkin apteekkarin rohdokset olivat
mainioita, mutta tarinankerronta oli jäykkää. **
Kun Keterlyn oli
mennyt, Melchior sekoitti itselleen nopeasti tuopillisen juomaa, ja hän pani
siihen monia aineita ja rohtoja, joita tavallisesti ei pannut – kuivattua kyyn
lihaa, rupikonnankiviä, tilkan kieloviiniä, unikon siemeniä ja ruusuöljyä. Hän
toivoi sen auttavan, sen piti auttaa. Se oli vastenmielisin juoma, mitä
Melchior oli koskaan juonut, mutta sen piti auttaa.
Indrek Hargla, Apteekkari
Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus
suom. Jouko Vanhanen
Moreeni 2012
Apteeker Melchor ja Rataskaevu viirastus 2010
s. 326
s. 326
Tämä kirja on ollut mulla koko kesän lainassa. Ihmettelen, saanko sen luetuksi. Mulla on Viro-aihiesta kirjallisuutta vino pino, mutta aina joku ehtii ensin väliin.
VastaaPoistaKiinnostaa tämä kyllä lukea!
Lue pois vaan. Voi olla, että tykkäät enemmän kuin minä. Siipirikko oli niin upea historiallinen kirja, että tämä kalpeni sen rinnalla.
PoistaJännittävä kirja, kiitos postauksesta, Mai!
VastaaPoistaIhanaa elokuista viikonloppua sinulle:)
♥
Kiitos sinulle ja toivottavasti siellä on tämä sama elokuun rauhallisuus kuin meillä täällä saaressa auringon helliessä ulkosalla.
Poista