”Tosiasia kuitenkin on, että naisella on
heikompi fysiikka”, kreivi vastasi ja silmäili avoimesti Beatricea. ”Naisen
keho on herkkä ja joutuu helposti pois tasapainosta. Hänen ei pidä rasittaa
itseään eikä aivojaan tarpeettomasti.” Rosenschiöldin hailakat silmät
pysähtyivät Beatricen povelle, ja Seth tunsi sisällään kiehuvan. Hän oli
vähällä nousta pystyyn ja kuristaa Karinin huomattavimman vieraan. ”Kyse on
pelkästään terveestä järjestä ja tieteellisestä tosiasiasta”, kreivi totesi
lopuksi.
Ruotsissa
asuva tsekkiläissyntyinen psykologi Simona Ahrnstedt on kirjoittanut upean
esikoiskirjan, joka on historiallinen rakkausromaani Unelmia & yllätyksiä. Kirja pureutuu syvästi 1880-luvun
porvaris- ja aatelisperheen tytärten ja naisten asemaan miesten käskyvallan
alla. Kirjassa sivutaan myös seuraneitien ja palvelusväen sekä prostituoitujen
asemaa. Tuohon aikaan oli jo naisyrittäjiä varsinkin vaatetuspuolella, joka
tässä kirjassa näyttelee suurta osaa, sillä varsinkin juhliin hankittiin uusia
vaatteita varallisuuden mukaan.
Kirjan
perusteella tuon ajan nainen teki yleensä mitä isät, veljet, holhoojat ja
aviomiehet määräsivät pukeutumista ja käyttäytymistä myöten. Kasvatus oli
ankaraa ja siihen kuului väkivaltainen piiskaaminen. Naisilla ei ollut omaa
rahaa käytössä, vaan he elivät miesten armoilla. Aatelis- ja porvarisperheiden
tyttöjen ja naisten asema oli kodin seinien sisällä miesten ottaessa kutsut vastaan juhliin ja vierailuihin
ja päättäessä missä käydään. Naisilla oli lupa poistua talosta tietysti
seuraneidin mukana, jos miespuolisia sukulaisia ei ollut mukana. Naispuolisten
leskien asema oli hieman helpompi, jos mieheltä jäi omaisuutta ja muita
perijöitä ei ollut. Ilman omaisuutta naisleskien oli palattava omaisten luokse
asumaan.
Miesten
tärkeimpiä tehtäviä oli hankkia tyttärilleen puolisot, joista oli hyötyä
miesten omalle asemalle ja rakkausavioliittoja sallittiin harvoin, tytöt oli
kasvatettu tottelemaan. Huolimatta näistä rajoitteista, kirjan sivuilla on
runsaasti rakkautta ja romantiikkaa sekä suuria tunteita jopa hieman
erotiikkaa. Pari henkilöä kirjassa harrastaa ilotaloja ja paheellista elämää
juopotellen ja käyttäen huumeita ja yleensä ilotalojen naiset jäävät heidän
jäljiltään huonoon kuntoon. Kirjassa on siis nimen mukaan runsaasti unelmia ja
yllätyksiä, jotka eivät välttämättä ole sieltä mukavimmista päästä.
Kirjan
päähenkilö oli Beatrice, joka eli setänsä porvariskodissa holhottina. Setä oli
päättänyt poikansa avustuksella pönkittää omaa asemaansa naittamalla 18v. Bean
kuusikymppiselle kreiville. Avioliitto oli pakkoavioliitto, sillä setä kiristi
Beaa sillä, että jos Bea ei suostu, niin hänen 17v. tyttärensä Sofia suostuu.
Sofia oli vastarakastunut Johaniinsa. Bean ei auttanut muuta kuin suostua,
vaikka hänen sydämensä sykki Sethille. Sofia meni naimisiin Johaninsa kanssa ja
erilaisten viivytysten jälkeen Bea vihittiin kreivin kanssa.
Seth
ja Beatrice evät voineet unohtaa toisiaan ja aina tavatessa tunteet suorastaan
kiehuivat, sillä molemmat olivat vahvaluonteisia. Kirjaa lukiessa juonenkäänteet
vaihtuivat moneen kertaan ja aina löytyi uusia esteitä Sethin ja Beatricen
rakkauden väliin. Tästä kirjasta löytyy rakkautta ja romantiikkaa jokaiselle
rakkauskirjojen ystävälle höystettynä ongelmilla ja vastoinkäymisillä. Lisäväriä
tuo 1880-luvun ajankuvaukset, tavat ja kulttuurit sekä käyttäytymissäännöt,
jotka loivat esteitä varsinkin naisten käytökselle ja kasvatukselle mm.
koulutukselle, jota ei suosittu. Tämä oli ihanan koukuttava lukukokemus. ****
”Ai jaa, en tainnutkaan kertoa siitä”,
Beatrice sanoi tyynesti. ”Olen perustanut rahaston. Se jakaa lahjakkaille
nuorille naisille tarkoitetun Aurore Löwenströmin säätiön opintostipendin
ensimmäiselle stipendiaatilleen kuukauden kuluttua. Isoäidiltä perimäni rahat
menevät siihen yhdessä niiden rahojen kanssa, jotka sain myydessäni
Rosenholmin. Isoäiti olisi arvostanut sitä, eikö vain?” Beatrice mietti.
”Kreivi Rosenschiöldin suhteen olen hieman epäilevämmällä kannalla. Kreivi ei
liiemmin kannattanut naisten vapautumista ja oikeutta opintoihin, mikäli
muistan oikein.”
Simone
Ahrnstedt, Unelmia & yllätyksiä
Karisto
2013
Suom.
Tytti Träf (7-146) ja Auli Hurme-Keränen (147-465)
Överenskommelser
2010
s.
462
Hiestoriaa ja romantiikkaa, mutta varmasti myös pettymyksiä...
VastaaPoistaKiitos postauksesta, Mai, ja ihanaa sunnuntaita sinulle.♥
Kiitos ja ihanaista sunnuntaita myös sinulle. Jalat hellänä, kun kiersimme siirtolapuutarhaa avointen ovien päivänä tänään sunnuntaina. Aamupäivä sujui omenahillon valmistuksessa.
PoistaAi niin, kirja on ihanan romanttinen :)
Ymmärrän että kenenkään esikoiskirjaa on ikävää lähteä kriittisesti arvostelemaan ja olen tykännyt kirjailijan myöhemmistä teoksista, mutta tuli vähän tunne että tätä kirjaa on arvosteltu vähän liian helläkäteisesti. Olisi ollut hienoa, jos naisten asemaan olisi keskitytty kuten arvostelu antaa ymmärtää mutta naisten aseman käsittely ei ollut oikeasti kirjassa tärkeää, jääden puolitiehen vain kirjan kulissiksi, joten historiallisena kuvauksena sitä ei kannata pitää. Mitään oikeita seurauksia tuonajan normien ja sääntöjen rikkomisesta ei seuraa. Tapahtumat olisi voitu sijoittaa mille aikakaudelle vaan. Koska hahmot käyttäytyvät ja ajattelivat täysin kuin nykyajan ihmiset, joten miksei kirjaa oltaisi vain sijoitettu nykyaikaan? Juonta ei olisi tarvinnut muuttaa yhtään.
VastaaPoistaNimestä huolimatta kyseessä oli yllätyksetön rakkaustarina, johon oli tungettu lähes kaikki mahdolliset fanifiktioiden kliseet. Erityisen inhottavaa oli se, että jostain syystä kirjaan oli haettu dramatiikkaa monta sivua pitkällä raiskauskohtauksella. Ja se oli paha juttu, koska tarinan pahis tekee niin, mutta positiivisena kirja esittää Sethin pohdinnat, kun mies hakee lohtua ajatuksesta että Beatricelle on tehty seksuaalista väkivaltaa kun hänet on luvattu toiselle.
Makunsa siis toki kullakin ja tätä voi lukea romanttisena viihteenä. Morren arvio vastaa kuitenkin vähän enemmän omia näkemyksiäni kirjasta.
https://morrenkirjablogi.blogspot.com/2013/09/simona-ahrnstedt-unelmia-ja-yllatyksia.html
Kiitos kommentista :)
PoistaTapanani on kertoa vähän kirjasta ja siitä mitä ajatuksia kirja herätti minussa.
Kyseisestä lukukokemuksestani on jo seitsemän vuotta, joten nyt on vähän hankala muistella omia ajatuksiani.
Kirja on kuitenkin fiktiota ja luen paljon kirjoja, joissa tapahtuu paljon kauheampiakin asioita esim. Colson Whiteheadin teoksessa Maanalainen armeija.
Kirja on kirjailijan ajatusmaailmaa kirjoitettuna. Tietysti on hienoa, että kirjailija paneutuu aiheeseen ja ottaa selvää historiallisesta ajasta. Omasta mielestä olen löytänyt kirjasta paljon asioita, mitkä liittyvät naisten elämään tuona aikana.
Kiitos vastauksesta. Huomasin itsekin vasta nyt että tämä arvio on kirjotettu jo aika monta vuotta sitten. :) Tykkään itsekin lukea ahdistavia kirjoja, joissa tapahtuu kamalia ja hahmot joutuvat kärsimään. Ongelma oli nähdäkseni pikemminkin siinä, että tietynlainen itsetietodostavuus tuntui kokonaan puuttuvan tältä kirjalta, koski se sitten seksuaalista väkivaltaa, Beatricen ja Sethin suhdetta tai ylipäätään hahmojen käytöstä. Se sai kirjan tuntumaan jotenkin hyvin fanifiktiomaiselta. Esimerkiksi juuri tuolla pitkällä ja yksityiskohtaisesti kuvatulla raiskauskohtauksella ei tuntunut olevan shokkiarvon lisäksi muuta merkitystä kuin osoittaa vain miten hirveä Beatricen aviomies oli Sethiin verrattuna (ja se että tarinan sankari esitetään parempana vaihtoehtona sankarittarelle kuin raiskaaja, ei ole oikein mikään kehu, vaan asettaa riman Sethille tosi alas).
PoistaToki tällainen itsetiedostavuuden puute on yleistä uusille kirjailijoille ja kyseinen kirjailija on mielestäni kehittynyt myöhempien kirjojen myötä, mikä on mielestäni hienoa ja ihailtavaa. :)
Kiitos kommentistasi :)
PoistaTäytyy tunnustaa, että olen oppinut hyppimään pahimmat kohtaukset yli, ettei mene yöunet.
En ole tutustunut kirjailijan muuhun tuotantoon, voi olla, että alitajuntaa jäi painamaan juuri kyseinen kohtaus.
Uskon, että oikeassa elämässä kertomasi kohtaus vaikuttaisi vuosikausia eri tavoin raiskattuihin naisiin. Uuden suhteen luominen ei olisi helppoa. Tunne-elämä kokisi kovan kolauksen. Kirjoissa raiskataan paljon naisia. En tiedä mistä se johtuu, mutta ei siitä tarvitse sivukaupalla kirjoittaa.