Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

 Chimamanda Ngozi Adichien novellikirjan nimi Huominen on liian kaukana tarkoittaa igbon kielellä echi eteka. Echi eteka on käärme. Huominen on liian kaukana, on yksi kirjan novellin nimi. Kyseinen novelli kertoo sisaruksista, jotka ovat Afrikassa isänäidin luona käymässä. Isänäiti suosii poikaa koko ajan. Poika saa isoäidin kaiken huomion ja vuotta vanhempi sisko on kateellinen ja katkera huomiosta. Niinpä hän järjestää veljelleen tapaturman. Huominen on liian kaukana, on kirjan parhaimpia novelleja.

Se kesä 18 vuotta sitten oli ensimmäinen, jona noudatit omaa tahtoasi. Sinä kesänä ymmärsit, että Nonsolle oli tapahduttava jotain, jotta sinä voisit jäädä eloon. Vaikka olit vasta kymmenen, ymmärsit, että jotkut vievät liikaa tilaa pelkästään elämällä, tukahduttavat muut olemassaolollaan.

Adichie on parhaimmillaan novelleissa, joissa kerrotaan Afrikasta. Afrikkalainen elämänmeno on hänelle tuttua, sillä hän on syntynyt ja kasvanut Nigeriassa. Hän muutti 19-vuotiaana opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Adichien ensimmäinen romaani nigerialaisesta perheestä kertova Puolikas keltaista aurinkoa (2003) palkittiin Commowealth Writers´ Prize palkinnolla ja Biafran sodasta kertova Purppuranpunainen Hibiskus (2006) palkittiin Orange-palkinnolla. Uusin Adichien romaani on nimeltään Kotiinpalaajat.

Härkäpäinen historioitsija on myös huikea kertomus afrikkalaisesta elämänmenosta. Novellista nousee esille vahva afrikkalainen kulttuuri, jossa yleensä suositaan poikaa, mutta tässä novellissa vahva ihminen on tyttövauva, josta vastustuksista huolimatta kasvaa afrikkalaisen kulttuurin suosija ja arvostaja. Afrikkalaiset maat kokivat länsimaiset valloittajat ja eri uskontokuntien lähetyssaarnaajat, jotka omasta mielestään olivat oikeassa tuhotessaan afrikkalaista elämänmenoa, kulttuuria ja eri uskontoja kristinuskon nimessä. Käännyttäminen tapahtui joko hyvällä tai pahalla. Härkäpäisen historioitsijan nainen, Grace, kehittyi kaikesta tästä käännytystyöstä huolimatta arvostamaan oman maansa historiaa.

Nostaisin vielä kolmanneksi esille Yhdysvaltojen lähetystö novellin. Novelli kertoi äidistä, joka haki turvapaikkaa Yhdysvaltojen konsulaatista. Hänen lehtiin artikkeleita kirjoittava miehensä oli kadonnut ja hänen pieni lapsensa oli ammuttu. Novellissa äiti muistelee tapahtumia samalla, kun hän jonottaa haastatteluaikaa. Novelli kuvaa sekasortoisen maan tilannetta yhden naisen näkökulmasta.

Loput novellit kuvasivat enemmän tai vähemmän Yhdysvaltoihin siirtolaisiksi tai opiskelijoiksi siirtyneiden afrikkalaisten elämänmenoa, arkipäivää ja selviytymistä. Huominen on liian kaukana, oli minulle pienoinen pettymys Adichien kahden loistavan kirjan jälkeen. Kirjan loppua kohden novellit paranivat ja niistä loisti kirjallinen taituruus, josta olen kahdessa aiemmassa kirjassa saanut nauttia.

Chimamanda Ngozi Adichie, Huominen on liian kaukana ****

suom. Sari Karhulahti

Otava 2011

The Thing Around Your Neck 2009

s. 261