Jari Tervo: Esikoinen

Marraskuussa on isänpäivä ja silloin moni isä ja isoisä saa lahjaksi kirjan. Jari Tervo on kirjoittanut hykerryttävän omaelämäkerrallisen Esikoisen, joka on mainio isänpäivän lahjaidea. Kirjassaan Tervo muistelee 70-luvun alkuvuosia, jolloin hän oli varhaisnuori. Tervo kirjoittaa kirjassaan myös isomummunsa rakkaustarinaa, jonka hän tallensi kaseteille. Aune-täti, isomummun ja palmikkopäisen hunghuusin tytär, vuorostaan muistelee kirjassa Jarille 1600-lukua ja aikaa jolloin hän oli noita. Jarin nuoruusvuosia varjosti pikkuveljen leukemia. Koko perhe sairasti Unto Abrahamin kanssa. Jari rukoili Jumalaa öisin, vaikka perhe ei kuulunut kirkkoon. Rukouksissaan hän yritti tehdä Jumalan kanssa vaihtokauppaa siitä, että Unto Abraham ei kuole, vaan tilalle otettaisiin joku vähäpätöisempi sukulainen.

Jari Tervon isä oli maalausurakoitsija, ja äiti oli vaatekaupassa töissä. Perheeseen kuului Jarin lisäksi pikkusisko Maija ja pikkuveli Unto Abraham, joka oli saanut nimensä kuolleen isoisänsä mukaan. Vanhemmat olivat kommunisteja ja kirjassa kerrotaan hersyvästi huumorilla mitä kommunistit saivat tehdä ja mitä ei. Jari piti päiväkirjaa ja tallensi perheen tapahtumat tarkkaan. Kirjoittamishalunsa hän oli perinyt äidiltään, joka kirjoitti reseptien taakse omia ajatuksiaan. Uteliaana poikana Jari löysi kirjoitukset ja tallensi myös ne. Hän tiesi perheen salaisuuksista, joista ei voinut puhua kenenkään kanssa.

Kun Manea nostettiin Saab Ysikuutosen takaluukusta sisään, se käänsi päätään ja oksensi vaakasuoraan yrjösuihkun livreepojan haaruksiin. Sen ei tarvinnut herätä tätä askaretta varten. Laihat tajuttomat miehet painoivat kuin silta-arkut eikä niissä ollut ripoja. Ajettiin Someronharjulle ja teljettiin kuorsaavat maalarit kasarmin roskahuoneeseen. Isä asetti työmiestensä viereen kylmän piimäpurkin.

Jarin isällä oli vaikeuksia viinaa juovien työmiestensä kanssa. Kirjan sivuilta löytyy runsaasti tarinaa isän töistä ja reippaista ajatuksista, mutta äiti on jäänyt hieman taka-alalle, salaisuuksistaan huolimatta. Esikoinen on raikas tuulahdus 70-luvusta, jolloin Jari muiden poikien tapaan kasvatti pitkät hiukset, housuissa piti olla leveät lahkeet ja jalassa haisaappaat tai samettiset retukengät. Jari oli rakastunut Ireneen ja oli kiinnostunut pornolehdistä hormonien hyrrätessä kiivaasti. Lasse Viren kaatui Olympialaisten 10 000 metrin juoksussa, mutta nousi ylös ja voitti kisan, mutta missä Jari oli silloin? 

Jarin nuoruudessa Rovaniemellä toimi patologina tummaihoinen Ceylonilta kotoisin oleva mies, Atapattu, joka asui Jarin isoäidin ja Erkki-sedän naapurissa. Atapattu kaivettiin ylös ruusupensaiden alta Jarin, Erkki-sedän, Pentti-sedän ja Hiltusen seuratessa poliisien touhuja naapuritontilla. Rovaniemi oli koko Suomen kiinnostuksen kohteena ja Erkki-setä oli tietysti huomaamatta (humalassa) antanut haastattelun lehteen.

Esikoinen on kerrottu nuoren pojan äänellä, joka kantaa koko kirjan ajan. Nuoruuteen kuuluu kaikenlaista sähellystä ja pikkuvanha Jari tuntui olevan mestari säheltämään kaikenlaista, huolimatta hyvästä koulumenestyksestä. Kirja on historiallinen katsaus 70-luvulle ja samalla se on nuoren pojan humoristinen kasvukertomus, johon liittyy myös kipeitä kohtia.

Miltä minusta olisi tuntunut, jos Irene olisi huutanut välitunnilla harrastavansa kanssani sukupuolista tujjuuttamista heti kun hänen sylinsä olisi putsissa? Könönen kehotti minua pohtimaan tätä.

”Hyvältä.”

”Plussana merkkaan tähän tukiopetettavan pyrkimyksen rehellisyyteen”, Könönen sanoi.

Jari Tervo, Esikoinen ****

WSOY 2013

s. 351

Tästä pääset myös Tervon Laylan ja Pyhiesi yhteyteen plokkauksiini