Päivi Storgård: Keinulaudalla

Jos joku ei tiedä miltä kaksisuuntainen mielialahäiriö tuntuu, niin sairauteen voi perehtyä Päivi Storgårdin Keinulaudalla romaanissa. Kirjoittajalla on omakohtainen kokemus sairauteen, sillä hänen sairautensa todettiin, kun hänen lapsensa olivat pieniä ja nyt he ovat teini-ikäisiä. Päivi Storgård on antanut omalta osaltaan kasvot mielialasairaudelle, josta ei voi parantua, mutta jota pystytään lääkkeillä ja terapialla hoitamaan. Lisäksi sairauden pahimmissa vaiheissa ja lääkkeiden vaihtovaiheissa myös osastohoito on yksi sairauden hoitomuoto.

Muistan, että kesti neljä päivää puhdistaa iholta oksentamani lääkehiili. Se oli tatuoitu suun ympärille, rinnalle ja käsivarsille. En halunnut katsoa itseäni peilistä. Hankasin jäämiä pesukintaalla ja harjalla niin, että iho raapiutui punaiseksi ja kirveli. Se oli minulle oikein. Kipu oli synnin palkka.

Kirjan päähenkilö Outi yritti jossakin vaiheessa itsemurhaa. Takana oli useampi hoitokerta sairaalassa ja masennusten ja hypomaanisten vaiheiden vaihteluja. Sairaus paheni raskauksien aikana ja niiden jälkeen. Outi ei ollut hoitomyönteinen, sillä hän ei halunnut myöntää olevansa ns. hullu ja vastusti hoitoja. Outi oli toimittajana televisiossa ja hänen miehensä Aaron oli tuottaja. Kirjoittaja on ottanut kirjaansa otteita omista elämänvaiheista, sillä sairaus on omakohtainen, hän tekee työkseen toimittajan työtä, kirjassa käydään Linnan juhlissa ym. joten kirjaa voi pitää osaksi omaelämäkerrallisena tarinana.

Tämä sairaus vie minulta äitiyden. Minusta on tulossa äidin raunio, jolta putoilee kiviä lasten niskaan.

Olen noudattanut kaikkia ohjeita, uudelleen ja uudelleen. Olen kertonut sairauden nimen. Olen kertonut, että se panee minut itkemään, väsymään, huutamaan rumasti ja tekemään hassujakin asioita, kuten siivoamaan keskellä yötä.

Kirja on jaettu eri vuosiin, jotka eivät kulje kronologisessa järjestyksessä, vain alku- ja loppuvuosi ovat sama: joulukuu 2012. Kirjan vaiheet alkavat vuodesta 2003 ja joka vuodelle on omaa tarinaa Outin ja Aaronin parisuhteesta, lasten syntymästä ja sairauden eri vaiheista. Sairautta hoidettiin alkuun masennuksena, mutta sen toistuessa ja välillä olevista hypomaniavaiheista pääteltiin, että Outia oli hoidettu väärin. Alkoi jälleen eri lääkkeiden kokeilu sairaalahoidossa. Outi tunsi syyllisyyttä siitä, että ei pystynyt olemaan hyvä äiti lapsilleen, hyvä vaimo miehelleen ja hyvä toimittaja. Syyllisyys istui lujassa. Kirja luo esiin erittäin rankan sairastumisen ja tarkan kuvauksen sairauden eri vaiheista ja Outin vuoristoratamaisista elämänkuvioista sängyn pohjalta viikkojen unettomuusjaksoihin ja jälleen sängyn pohjalle mielen pirstoutuessa, kuten kirjan kansikuvan peili. Olen vaikuttunut Päivi Storgårdin uskaliaasta esiintulosta sairautensa kanssa ja ihailen hänen jaksamisestaan kirjoittaa esikoisteos, joka tuo hienosti esille koko sairauden kuvan.

En muistanut enää, miltä tuntui olla minä. Lääkitystä oli vaihdettu useammin kuin ehdin tajuta. Välillä kuljin pää puurossa. Välillä ajatus oli selkeä, mutta liian nopea. Se otti vauhtia ja lähti lentämään tähtiin. Verenpaine heitteli minua kuin räsynukkea. Joinakin aamuina jouduin konttaamaan vessaan, koska pystyasennossa olisin pyörtynyt.

Päivi Storgård, Keinulaudalla ****

Schildts & Söderströms 2013

s. 266