Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max

Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max on ollut pitkään lukulistalla. Kirja sai julkaisemisvuonna Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon parhaana suomalaisena esikoiskirjana sekä myydyimpänä esikoiskirjana Akateemisen kirjakaupan palkinnon. Parkkinen on kirjoittanut myös lastenkirjan Miss Milky Ray (2011) ja vuonna 2013 ilmestyi hänen toinen romaaninsa Galtbystä länteen. Kirja oli jälleen laadukas alennusmyyntilöytö, ja jää erikoisen tarinansa vuoksi kirjahyllylleni. En luovu kirjan siamilaisista kaksosveljistä Isaacista ja Maxista ikinä. En ehkä raski edes lainata sitä kenellekään. Sinun jälkeesi, Max oli minulle kirja, joka jätti leiman jonnekin sydämen kohdalle.

Kiinnostuin kirjasta, koska itselläni on kaksospojat, jotka eivät ole onneksi siamilaisia kaksosia, vaikka heissä on siamilaisuus henkisenä siteenä heidän välillään. Sinun jälkeesi, Max on saanut nimensä siitä, että kirjan Saksassa syntyneet siamilaiset kaksosveljekset kulkivat ovesta sisään ja ulos aina siten, että Max kulki edellä ja Isaac tuli perässä. Veljekset olivat kiinnittyneet toisiinsa sivusta ja heillä oli yhteinen maksa.

Siamilaista veljeä voisi verrata puutuneeseen käteen. Sen muodon aavistaa, mutta sen liikkeessä on kummaa vierautta. Vähän kuin heräisi yöllä nukuttuaan kätensä päällä. Käden liikkeet näkee. Sormia voi taivuttaa. Mutta se ei tunnu osalta ruumiista. Vähitellen se rupeaa kihelmöimään, veri kulkee tiheänä laskimoissa. Kipu halvaannuttaa jäsenen hetkeksi. Sellainen on minun ja Maxin yhteys.

Kirjan päähenkilö oli Isaac, joka kertoi veljesten elämänkertaa: lapsuutta, äidinkaipuuta, työelämää kiertävinä sirkuslaisina, juhlintaa, Maxin juomista ja naisia sekä omaa hullaantumista Irikseen, tuohon huikentelevaiseen venäläiskaunottareen, joka oli selvinnyt sodan jaloista Suomeen. Iris oli kietonut Isaacin pikkusormensa ympärille, suorastaan köyttänyt Isaacin ja piti yhteyttä maailmalla kiertävään Isaaciin kirjeiden välityksellä.

Kirjan tarinat kerrottiin vuodesta 1899 alkaen, kun veljesten äiti kohtasi näiden isän, vuoteen 1932 saakka, jolloin veljekset palasivat Suomeen tapaamaan Iristä. Kirjan alussa oli selkeästi esitelty kirjan kerrontavuodet, jotka eivät kulkeneet kronologisessa järjestyksessä. Kirjan tarina oli kuin eriskummallinen satu, joka loihti silmieni eteen selkeästi kerrottuja ja jopa pikkutarkasti kuvattuja tilannekuvia, postikortteja ja filminpätkiä veljesten elämäntaipaleelta. Kirjan tärkein teema oli siamilaisuus, veli, josta ei pääse irti, vaan jokainen hetki oli koettava yhtä aikaa. Uskomaton tarina. Plussaa kauniista kansikuvasta.

Lopulta käänsin heille selkäni. Suljin silmäni tytön huohottaessa Maxin päällä. He nousivat ja laskivat. Tytön polvet tyrkkivät minun kylkeäni. Hänen varpaankyntensä kaipasivat leikkausta, säärien ajelukaan ei olisi ollut pahitteeksi.

Leena Parkkinen, Sinun jälkeesi, Max *****

Teos 2009, 3. painos

s. 312