Markus Jääskeläinen: Ilmapallo

Aloitan P.S. Rakastan kirjoja -blogin Runohaasteen Markus Jääskeläisen runoteoksella Ilmapallo (2011). Ilmapallo on Markus Jääskeläisen seitsemäs runoteos. Ilmapallo katseli minua kirjakaupan hyllystä kaupan takimmaisesta nurkasta, jonne kävelin suoraan ja tein tämän ihanan runokirjalöydön. Jaksan katsella kirjan kansikuvaa vaikka kuinka pitkään, sillä se on mielestäni ihmeen ihana. Kannessa on punaisella pohjalla valkeita pisteitä, joita katselemalla voi kuvitella mitä vain, vaikka meren, tuulen tai lumisateen. Valkeiden pisteiden päällä on sitten tämä kultainen rengas, joka voi olla kuu, ilmapallo tai sormus tai rengas. Kirjan kannessa lukee: 

Jos sokeat kalat näykkivät varpaitasi ja tuuli pysähtyi

kuinka kaukana olit kuinka lähellä yksin.

Kirja on juuri sopivan kokoinen runokirjaksi yöpöydälle. Kirjassa on 38 runoa kahdeksan otsakkeen alla. Runo ei mahtunut matkalaukkuun ja Kissan kanssa – otsakkeet ovat mielestäni humoristisia. Hauskuutta löytyy myös Tupakansavua avaruuden keuhkoihin, Kissa kulkee alakerran ikkunasta, Kun kissa on syönyt, Sateella kissa istuu – runojen otsakkeista. Runot ovat kuitenkin surumielisiä ja kaihoisia, jopa yksinäisiä. Mies, kissa ja kaipaus. Jälleen yksin. Ilmapallosta minulle tulee mieleen ilo ja hauskuus. Ilmapallot eivät kuitenkaan kestä kauan. Ilmeisesti miehen ihmissuhde ei kestänyt kauan, joten mielestäni Ilmapallo on hyvä nimi tälle runokirjalle.

Jospa tässä on kaikki,

tähtikirkkaan taivaan alla,

kun jälleen kerran olen yksin,

omasta syystäkö vai ilman,

minä nojaan ikivanhan

männyn kylkeen,

keskellä uutta vuotta,

samaa, loputonta huutoa,

minä nojaan ystäväni

männyn kaarnakylkeen,

se ymmärtää

olla hiljaa.

Markus Jääskeläinen, Ilmapallo

Otava 2011

s. 64