Tove Janssonin novellikirjaa Nukkekaappi (1978) piti lukea ajatuksen kanssa novelli kerrallaan. Nukkekaapin novellit ovat nimestään
huolimatta elämän arkipäivästä kirjoitettuja. Ensimmäinen novelli Apina voi jopa hätkäyttää lukijoita,
sillä se kertoo miehen ja apinan yhteiselosta. Novellin päähenkilö kiroilee
kovasti, joten jo sekin hätkäytti minua, sillä minulla oli tietynlainen kuva
Tove Janssonista, ja Apina-novelli pudotti suomut silmiltäni. Jansson on
kirjoittanut Nukkekaapin teksteissä aikuisten novelleja, mutta kirjan nimi on
hiukan valheellinen.
Seuraava novelli on nimeltään Nukkekaappi. Siinä yhdessä asuva miespari rakentaa nukketaloa,
mutta he tarvitsevat talon sähköistämiseen sähkömiestä, joka sekoittaa hieman
miesten välejä. Toinen parin miehistä kokee itsensä mustasukkaiseksi, josta
aiheutuu hämminkiä. Nukketalo kuulostaa tekstissä aivan Muumitalolta. Sekä
Apina että Nukketalo sekä seuraava novelli Aikakäsite voisivat sijoittua
Helsinkiin. Novelleissa ei juuri kerrota mihin aikaan tai paikkaan novellit
sijoittuvat, mutta niiden tärkein sanoma on ihmisten suhteet hyvässä ja
pahassa.
Aikakäsitteen
päähenkilöt ovat mummu ja yliopistossa opiskeleva miespuolinen lapsenlapsi,
jotka ovat asuneet yhdessä seitsemäntoista vuotta. He tekivät yhdessä matkan
mummun ystävän luokse. Neljäs novelli on nimeltään Lokomotiivi. Lokomotiivin päähenkilö on säntillinen ja asiallinen
konepiirustuksen asiantuntija Yhtyneiltä rautateiltä. Hänen ihmissuhteensa
keskittyy taloudenhoitajaan, jonka olemassaolo aiheuttaa hämmennystä ja
omituisia ajatuksia.
Seuraavassa novellissa Kertomus
Hilolta, Havaijilta turistihotellin pitäjä on saanut asukkaan, joka ei
maksa vuokriaan. Kertomus on hyvä, koska se kertoo siitä, että mitä paikalliset
joutuvat tekemään työkseen. Päähenkilöiden luku pysyttelee myös tässä
novellissa pienenä. Ehkä olisin kaivannut enemmän kuvailua Havaijista, mutta
Jansson on kirjan tyylille uskollinen ja pitää tekstin minimalistisena.
Muisto uudesta maasta
kertoo kolmen suomalaisen siskoksen muutosta Yhdysvaltoihin ja heidän
selviytymisestään siellä. He yrittävät pysytellä suomalaisina ja omissa
oloissaan, mutta yksi siskoista tekee poikkeuksen. Tässä novellissa henkilöiden
joukko hieman laajenee ja tapahtumia on enemmän verrattuna aikaisempiin
novelleihin. Novellin henkilöt ovat köyhiä ja säästäväisiä. Vaikea keksiä mihin
vuosikymmeneen sijoittaisin novellin, novelli on siis ajaton, kuten muutkin
novellit Nukkekaapissa.
Viimeinen novelli Suuri
matka kertoo naisparista, jotka suunnittelevat yhteistä matkaa, mutta
toisen naisen äiti on heidän tiellä vaatimuksineen. Kirjan kahdessatoista
novellissa nousi tärkeimmäksi teemaksi ihmisten väliset suhteet ja jännitteet.
Muut tapahtumat jäivät taka-alalle. Novellit olivat arkipäivään liittyviä
yksittäisiä tapahtumia, tosin Kukkalapsessa
kerrottiin päähenkilön pidempi elämänkaari, mitä Floralle tapahtui elämässään
ja miten hänen elämänsä ympyrä sulkeutui.
Hän oli pelännyt
ensimmäisellä kerralla, kun Elena tuli heille. Mutta kaikki menikin hienosti
heti alusta asti. Elena sai äidin iloiselle tuulelle, suorastaan leikkisäksi,
hän sai äidin kertomaan aivan uudella tavalla. He olivat nauraneet yhdessä,
Rosa valtavan helpotuksentunteen vallassa, hengästyneenä helpotuksesta ja
kiitollisuudesta.
Minulle tuli tunne siitä, että viimeisin novelli Suuri matka, oli Tove Janssonin
henkilökohtaisin novelli. Tove Jansson asui parisuhteessa naisystävänsä kanssa,
joten tästä novellista nousee esille pelkoja itsensä hyväksymisestä ja äidin
hyväksymisestä erilaisesta parisuhteesta. ***
Tove Jansson, Nukkekaappi
suomennos Eila Pennanen 1978
3. painos
WSOY 2002
Ruotsinkielin alkuteos Dockskåpet
s.168
Minusta tämä on tosiaan sitä toisenlaista Tove Janssonia, kuten kirjoitat.
VastaaPoistaOlet oikeassa. Jännä juttu, että novellit ovat niin minimalistisesti kirjoitettuja, kun taas Muumit ovat tarinoiltaan niin runsaita ja rehevästi kuvattuja kaikki tunne-elämää myöten.
PoistaEläköön Tuve ja muumit, näitä muita en ole lukenut, en kaikkia muumejakaan. Sorry, Mai; leppoisaa sunnuntai-iltaa sinulle♥♥♥
VastaaPoistaVoi Aili-Mummo en ole minäkään lukenut kuin murto-osan Tove Janssonin kirjoista. Jokke taisi lukea viime vuonna aika monta kirjaa. Menin kirjastoon ja siellä oli iso hyllyllinen erilaisia Muumikirjoja. Tove Jansson oli ahkera kirjoittaja :)
PoistaIhanan leppoisaa sunnuntai-iltaa myös sinulle :)
Kiinnostava arvio, sillä luin novellikokoelman juuri itse. Kiinnitin lukiessani myös hyvin erilaisiin asioihin huomiota. Lähinnä siihen, kuinka novellit linkittyivät Toven oikeaan omaan elämään. Kirjojen luonne kyllä muuttuu, kun on juuri lukenut kirjailijan elämänkerran. :)
VastaaPoistaMinulla on yksi Tovesta kertova elämänkerta, jonka on kirjoittanut Erik Kruskopf. Ehkä tämä uusin elämänkerta tuo enemmän esille taiteilijan henkilökohtaista elämää. Haluan kyllä itselleni tuon uusimman elämänkerran.
Poista