Tove Jansson: Kesäkirja

Tove Janssonin Kesäkirja on suloinen teos isoäidin ja Sophian, pienen pikkuvanhan tytön, kesäloman vietosta saaressa. Mukana on myös Sophian isä, mutta hän esiintyy sivuhenkilönä muissa tarinoissa paitsi Suuressa Muovimakkarassa, jossa hän esiintyy koomisena henkilönä, joka yritti kasvattaa kuivalla saarella erikoisia kukkia ja poppelipuuta (3,5m korkea). Kirjassa on 22 lyhyttä tarinaa, joilla on omat otsikot mm. Vaarallinen päivä, Sophian myrsky ja Onkimatoja ynnä muuta. Olettaisin, että kirja kertoo Toven äidistä ja Toven veljentytöstä viettämässä kesälomaa. Sophian äitiä ei juuri mainita ja tyttö hieman kipuilee jossakin vaiheessa sitä, että miksi vain isä saa sanoa äiti, miksi hänellä ei ole sitä oikeutta, kun hän olisi halunnut sanoa isoäitiä äidikseen edes leikisti.

Sophia meni isoäitinsä luokse ja ehdotti: Sano sinä minulle ”rakas lapseni”, niin minä sanon sinua äidiksi. Mutta minähän olen sinun isoäitisi, vastasi isoäiti. Äiti kiltti, se on leikki, selitti Sophia. Äiti leikitäänkö, että sinä olet minun isoäitini? Minä olen sinun rakas lapsesi Venetsiasta, ja minä olen tehnyt kanavan. Isoäiti nousi ja sanoi: Minä tiedän paremman leikin. Me olemme vanhoja venetsialaisia, jotka rakentavat uuden Venetsian.

Kirjan tarinoissa tulee luonto vahvasti esille. Saaressa eläminen pakottaa keksimään kaikenlaisia uusia ideoita, jotta siellä voi asua mm. vesi voi olla kesällä vähissä, joten välillä isoäiti ja Sophia tekevät taikatemppuja ja välillä rukoilivat Jumalaa avuksi, jotta tulisi myrsky ja vesisade. Yhdessä tarinassa myrsky saapui, kun isä, isoäiti ja Sophia olivat kalastamassa, joten heidän piti mennä toiselle saarelle turvaan. Isoäiti harmitteli, että kattilat olivat likoamassa rantavedessä, mutta myrskyn jälkeen kattilat palasivat takaisin kotirantaan.

Tove Janssonin Kesäkirja on mukavaa luettavaa vaikka lapsille tai isovanhemmille, sillä tarinat ovat mukavan lyhyitä. Kirjan lämpimät teemat ovat tietysti kesä, kesäloma, meri, vanhus ja lapsi. Jansson tuo hienosti esille isoäidin ajatuksia siitä, että hänestä pitää huolehtia ja vanhuus tuo kaikenlaisia harminaiheita esim. liikkuminen vaikeutuu. Lapsenlapsi ja isoäiti leikkivät sekä välillä kiukuttelevat toisilleen ja pitävät välillä mykkäkoulua, mutta lämpö ja läheisyys ovat aitoja tunteita heidän välillään, joka nousee esille hellyttävästi kirjan sivuilta. Ihana lukukirja.

Sophia tiesi, että hyvin pienillä meren saarilla ei ole multaa vaan turvetta. Turpeessa on leviä ja hiekkaa ja korvaamattoman arvokasta linnunlantaa, siksi kivien välissä kaikki kasvaakin niin hyvin. Joka vuosi muutaman kuukauden ajan jokainen kallionkolo kukkii, ja värit ovat paljon voimakkaammat kuin missään muualla koko maassa. Mutta ne ihmisparat, jotka asuvat sisäsaariston vihreillä saarilla, saavat tyytyä porvarilliseen puutarhaan, jossa panevat lapsensa kitkemään rikkaruohoa ja kantavat selkä vääränä vettä.

Tove Jansson, Kesäkirja

suom. Kristiina Kivivuori

WSOY 2014

Bon-pokkari

Ruotsinkielinen alkuteos Sommarboken ilmestyi 1972

Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1973

s. 135