Sara Blӕdel: Vain yksi elämä

Viime vuonna ilahduin tanskalaisen Sara Blӕdelin dekkarista Nimimerkki Prinsessa, jonka päähenkilö oli kööpenhaminalainen etsivä Louise Rick. Blӕdel on jatkanut Louise Rick - sarjaansa Vain yksi elämä dekkarilla, jonka alussa kalastaja löysi nuoren maahanmuuttajatytön upotettuna veteen. Vyötärölle oli kiedottu köysi ja köyden päähän betonilaatta. 

Louise sai komennuksen avustamaan rikoksen ratkaisussa, koska hänellä oli kokemusta etnisistä rikoksista. Edellinen etnisen rikoksen uhri makasi epäonnistuneen murhayrityksen vuoksi sairaalasängyssä. Louisen mielestä hän ei ollut mikään asiantuntija etnisissä rikoksissa. Työparikseen Louise sai Kim Rasmussenin. Edellisessä kirjassa Louise erosi avomiehestään, joten nyt oli kiireellisen työn lomassa mahdollisuuksia rakkausrintamalla, mutta halusiko Louise uuden suhteen?

Louisen paras ystävätär Camilla on toimittaja. Myös hän jahtasi rikollisia samoissa rikoksissa Louisen kanssa. Camillan mielestä poliisit tutkivat rikosta väärästä näkökulmasta, kun pitivät tytön murhaa kunniamurhana ja etsivät rikollista tytön perheenjäsenistä. Camillasta tuli murhatun tytön äidin tukija, mutta samalla hän onki tietoja ja kirjoitti artikkeleita lehteensä. Pian lehti sai lisää murhauutisia.

Vain yksi elämä ei mielestäni ole yhtä tasokas kuin Nimimerkki Prinsessa oli. Jotenkin tuntuu, että tällä kertaa poliisit keskittyivät ajelemaan ympäriinsä ja käymään aina kysymässä juttuun kuuluvilta ihmisiltä kysymyksiä, joihin olisivat saaneet vastaukset myös puhelimella. Tuo ajeleminen paikasta toiseen edestakaisin tuntui epätodennäköiseltä. Hiukan pysähtyessään tutkimaan valokuvia, Louisella sytytti, mutta ei hän keskittynyt miettimään sitäkään johtolankaa, vaan taas oltiin Kimin kanssa matkalla ja rikos ratkesi sitten yks kaks yllättäen.

Kirjan vahvimmat teemat ovat maahanmuuttajat ja heidän kulttuurierot verrattuna tanskalaisiin. Kirjan henkilöiden kesken käytiin oikein palopuheita maahanmuuttajista, puolesta ja vastaan ja jälleen kerran kirjailija nosti esille epäkohtia, jotka puhuttelevat varmasti monia ihmisiä. Kirjan kansikuvasta haluan valittaa, sillä muslimityttö, joka nostettiin vedestä, oli pukeutunut pitkähihaiseen puseroon ja kaulassa oli pieni kultainen sydän kultaketjussa. Kansikuva on niin huonosti valittu, että pudotan yhden tähden sen vuoksi pois. Mutta lisään plussan perään, koska Louisen tunne-elämä sai vipinää. ***+

Kun Louise oli lukenut Samran päiväkirjan melkein kokonaan, hänen mahassaan kiersi. Päiväkirja piirsi kuvaa pirstaleisesta tytöstä, joka yhtäältä teki parhaansa täyttääkseen vanhempien odotukset ja vaatimukset ja toisaalta pyrki sopeutumaan uuteen maahan ja uusiin ystäviin. Oman identiteetin hakemisen vaikeus näkyi selvästi: oliko hän nyt tanskalainen vaiko yhä jordanialainen muslimityttö?

Sara Blӕdel, Vain yksi elämä

suom. Virpi Vainikainen

Karisto 2014

Kun ét liv 2007

s. 358