Anni Kytömäki: Kultarinta

Ei saa hermostua, vaikka poika välillä ärsyttääkin. Sahlman on näsäviisas ja liian herkkävainuinen, tietää enemmän kuin olen kertonut ja osaa halutessaan iskeä arkaan paikkaan. Jos kieltäydyn lähtemästä kaatopaikalle kivittämään rottia, hän saattaa ottaa valmiiksi pakoasennon ja vinkua silmät sirrillään:

- Äitisi hylkäsi sinut ja isäsi on kulkuri.

Anni Kytömäen Kultarinta on vahva historiallinen perhetarina, joka sijoittuu 1900-luvun alusta vuoteen 1937. Kirjan kertojina toimivat Erik, joka kirjan alussa oli pieni poika, toinen kertoja oli hänen tyttärensä Malla. Kirjan sivuilla sivutaan Suomen itsenäistymistä ja punaisten ja valkoisten sotaa. Erik oli ihastunut punaiseen Lidiaan ja he menivät naimisiin olosuhteiden pakosta. Lidia sairastui tuberkuloosiin Mallan syntyessä. Erik joutui nuorena miehenä kohtaamaan yksinhuoltajaisän huolet, sillä Lidia kitui parantolassa vuosikausia.

Yksinhuoltajuus ja vaimon sairastelu ajoivat Erikin juopottelemaan. Kieltolain aikana Erik jäi kiinni viinanostosta ja passitettiin parantolaan. Malla otettiin huostaan ja vietiin kasvattivanhemmille Pohjanmaalle. Kasvattivanhemmat muuttivat tytön nimen, eikä Malla saanut olla yhteydessä ainoaan omaiseensa, isään. Mallasta oli tullut kasvattivanhempien vanki. Ennen koulun alkamista Malla yritti tehdä itsemurhan. 

 

Kirja oli kiinnostava kuvaus mielenterveysongelmien siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Mallan isoäiti oli myös alkoholin liikakäyttäjä ja kuoli parantolassa. Pienen tytön itsemurhayrityksen vuoksi isän ja tyttären välinen kirjeenvaihto sallittiin, mutta siten, että osoitteet pysyivät salaisina. Taustalla oli Mallan äidin, Lidian, poliittinen toiminta. Pelättiin, että toiminta oli siirtynyt isälle ja lapselle, joka pyrittiin kitkemään pois molemmista. Punaisia pidettiin maanpettureina.

Kirjassa on suurenmoiset luontokuvaukset. Anni Kytömäki on ammatiltaan luontokartoittaja ja tottunut kulkemaan luonnossa, josta hän on ammentanut valtavasti uskomattomia luontotarinoita Kultarintaan. Lukijat yllättyvät varmasti, kun kuulevat mikä kultarinta on kirjassa, sillä sehän on tunnetusti linnun nimi, mutta kirjassa se ei ole lintu. Itselleni se oli aikamoinen yllätys. 

 

Mallan tarinan alkaessa kirja muuttui vahvemmaksi kertomukseksi. Erikin tarina oli hienovaraista luontokuvausta ja hänen kasvukertomuksensa, jossa ei ollut kovin vahvoja juonikuvauksia tai ne jäivät kuin ulkopuolisen kertomiksi. Mallan tarina oli heti alusta asti vahva ja sisälsi runsaasti lukijaa koukuttavia kohtauksia. Mallan tarina oli myös hänen kasvukertomuksensa, joten lukijalla on mahdollisuus verrata isän ja tyttären kasvukertomuksia toisiinsa. Kirjan vahvuutena ovat upeat luontokuvaukset ja luontomatkat, joissa lukija saa olla mukana kirjan alusta kirjan loppuun asti. Kirjan upeasta kansikuvasta annan plussaa.

Suljen silmät ja solahdan sängystäni jään alle. Isä pitää minua kädestä ja lausuu taikasanoja: lapinvuokko, sammalvarpio, kurjenkanerva ja uuvana. Löydämme ne ihmisistä tyhjiltä tuntureilta. Ikävä pakkautuu kurkkuun ja silmiin, voima katoaa jaloista. Vajoan kohti pohjaa, kunnes riuhtaisen käteni vapaiksi ja hypähdän lattialle. Marssin räsymattoa edestakaisin ja hoen kasvien nimiä, turhia lupauksia. Väsynyt viha hulmahtaa yli. Tänäänkään en toivota hyvää yötä.

Anni Kytömäki, Kultarinta ****+

kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti

Gummerus 2014

s. 644