Gil Courtemanche: Kaunis kuolema

Kanadalainen journalisti ja kirjailija Gil Courtemanche (1943-2011) on kirjoittanut perhedraamakirjan Kaunis kuolema. Courdemanche on kuuluisa kirjasta Kigalin sunnuntait (2003), joka käsittelee Ruandan sisällissotaa. Kaunis kuolema pysyttelee kanadalaisen suurperheen sisäisissä jännitteissä. Kirjan päähenkilö on perheen vanhin poika, joka puhuttelee mielessään isäänsä Staliniksi, eikä voi käsittää miksi äiti on pysytellyt isän kanssa naimisissa yli kuusikymmentä vuotta.

Kiinnostuin kirjasta, koska perheen isällä oli Parkinsonin tauti ja odotukseni kirjan sisällöstä olivat hieman erilaiset kuin ne tarinassa tulivat esille. Ajattelin, että kirja kuvaa enemmän tautia, mutta kirja keskittyi aika pitkälle ruoan ja syömisen ympärille sekä perheenjäsenten riitelyyn. Lisäksi kirjassa juodaan aika paljon. Perheen isä oli aina halunnut nautiskella ruoasta ja juomisesta, mutta nyt sairaana ja kehonsa vankina ollessa perhe kielsi häneltä nautinnot. Heidän ajatuksena oli, että isä voi paremmin, kun hän syö terveellisesti, eikä hänelle anneta alkoholia. Tämä herätti ajatukseni siitä, miten sairaat ovat todellisuudessa muiden ihmisten vankeja ja ehkä kirjailija halusi tuoda tämän asian kirjallaan aika räväkästi esille.

Perheen vanhin poika päätti jostakin syystä tappaa isänsä ruoalla ja alkoholilla. Hän teki sukulaispojan kanssa rasvaisia ruokia ja isä söi sydämensä kyllyydestä. Syömisellä olikin päinvastainen vaikutus, eli isä voi paremmin, liikkuminen parani ja kognitiiviset toiminnot paranivat. Tämähän on todettu myös suomalaisen vanhustenhoidon parissa, joten Suomessa vanhusten ruokiin lisätään nykyisin rasvaa ja suolaa hoitolaitoksissa.

Perheen isä oli kuitenkin halukas kuolemaan ja ajatus kauniista kuolemasta sai kannatusta molempien vanhusten ajatuksissa. Tämän kaunis kuolema-ajatuksen esittivät vanhin poika ja sukulaispoika vanhuksille. Tapahtuiko kirjassa ns. eutanasiaa ja miten ja missä se tapahtui saa lukija ottaa selville. Kirjan mustasta huumorista tuli mieleeni Herman Kochin kirjat Illallinen ja Lääkäri. Perheen vanhin poika kertoi perheen juonikuvioita ja isän despoottimaisesta käytöksestä tarinoita kochimaiseen tyyliin, vai kirjoittaako Koch Courtemanchen tyyliin. No kuitenkin lukija ei voi muuta kuin jatkaa koukuttavaa tekstiä, joka loppuu todella mielenkiintoiseen kohtaan.

Äiti näykkii ruokaansa ja käyttää enemmän aikaa puhumiseen kuin syömiseen. Isä on kuuntelevinaan väkinäisen iloista puheensorinaa, mutta hän ei seuraa keskustelua vaan syö. Hän ahmii kuin kannibaali ja pysyy vaiti. Pohdin huvittumatta, että äitini alkoi kutistua sen jälkeen kun sai äänensä kuuluviin ja isä lihoa, kun Parkinsonin tauti riisti hänen suustaan sanat, jotka hän yhä kuulee päässään.

Gil Courtemanche, Kaunis kuolema

suom. Einari Aaltonen

LIKE 2006

Une Belle Mort 2005

s. 175