Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Ihana, ihana kirja, Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? Tove Jansson on kirjoittanut tämän ihastuttavan rakkauskirjan vuonna 1960 ja sen on suomentanut kukapas muu kuin suomalaisten lorujen satukuningatar, Kirsi Kunnas. Kaksi kirjallisuusihmistä, joita olen aina fanittanut. Tove Jansson kirjoitti Kuka lohduttaisi Nyytiä kirjan runomuodossa, johon Kirsi Kunnas kirjoitti mielikuvitusrikkaan suomenkielisen vastineen. Kirja alkoi siitä, että Nyytiä pelotti asua metsän keskellä ja hän pakeni sieltä pois.

Olipa kerran pikku nyyti nyytiäinen,

hän ihan yksin asui taloaan

ja talo oli myöskin yksinäinen.

Siis kaksin kerroin yksin peloissaan

hän sytytteli yöllä lamppujaan

ja ryömi peiton alle vinkumaan

kun kuului hemuleitten tassuttelu tiellä

ja mörkö huusi pitkään pimeässä siellä.

Nyyti matkusti maailmalla, mutta ei tutustunut kehenkään, koska oli niin ujo. Kirjan teemoja ovat yksinäisyys, pelko, ujous, vuorovaikutusongelmat, vieraiden ihmisten pelko, pelkojen voittaminen, sankaruus ja rakkaus. Kirja on oikea tunteiden vuoristorata, jota kuvittavat satumaiset hahmot, joista osa on pelottavia ja osa onnellisia. Kirja on upea lahja kaikenikäisille. Kirjassa tulee hienosti esille Tove Janssonin laaja osaaminen: kirjoittaminen, piirtäminen, maalaukset, sarjakuvat ja sadunomainen tarinankerronta.

Nyt kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois vaikka näin : jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin.

Lopulta Nyyti löysi merestä pullon, jonka sisällä oli kirje toiselta yksinäiseltä, Tuitulta, joka pelkäsi Mörköä. Siispä Nyyti lähti etsimään Tuittua, jotta voisi pelastaa hänet. Lopulta siinä kävi kuin onnellisessa sadussa: 

Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää!

… ja sitten he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti…

 

Tove Jansson, Kuka lohduttaisi Nyytiä?

suom. Kirsi Kunnas

kuvittaja Tove Jansson

WSOY

Vem ska tröttas knyttet? 1960

s. 27