Donna Tartt: Tikli

Kaikki olisi ollut paremmin, jos äiti olisi jäänyt henkiin. Äiti kuitenkin kuoli, kun olin vielä lapsi. Kaikki, mitä minulle on sen jälkeen tapahtunut, on kokonaan omaa syytäni, mutta kun menetin äidin, menetin samalla näköyhteyden maamerkkiin, joka olisi saattanut johdattaa minut onnellisempaan paikkaan, miellyttävämpään elämään ihmisten joukkoon.

Yhdysvaltalaisen Donna Tarttin Tikli on Pulizer -palkinnon voittanut jättiläiskirja. Jättiläiseksi sen tekee 893 sivua, joista olisin kyllä toivonut karsittavan rönsyjä tiiviimpään pakettiin. Lisäksi kirjailija ei malttanut lopettaa kirjaa millään, ehkä hän tiesi, että kirja on niin hyvä, että lukijat haluavat päähenkilön mietiskelevän runsaasti sitä, miksi hän päätti kirjoittaa ajatuksensa kirjaksi.

Ja siksi olen päättänyt kirjoittaa nämä sivut niin kuin olen ne kirjoittanut. Sillä vain astumalla välivyöhykkeelle, toden ja epätoden väliselle reuna-alueelle, voin tehdä täällä olemisesta ja tämän kirjoittamisesta siedettävää.

Kirjan viimeiset sivut olivat kuitenkin niin kaunista pohdintaa elämästä ja rakkaudesta, että annan anteeksi sen, että kirja oli jättiläiskirja. Kirja kertoi pojasta, Theosta, jonka äiti kuoli hänen ollessa 13-vuotias. Isä oli häipynyt heidän elämästä ja poika oli joutunut koulussa pieniin vaikeuksiin. Vaikeudet näyttivät kasaantuvan Theon ympärille. Isä ilmestyi hakemaan poikansa, mutta vaikeudet kutsuivat myös uudessa asuinkaupungissa entistä kutsuvampina uuden kaverin, Boriksen, myötävaikutuksella.

Kirjan sivuilla hypätään huumeiden ja rikollisuuden maailmaan. Olisiko elämä mennyt eri suuntaan, jos äiti olisi elänyt, sitä emme tiedä, eikä Theo tiedä, mutta hän toivoi aikuisena, että olisi elänyt erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisen elämän. Kirjan huumekuviot olivat minulle rankkaa luettavaa ja mietin sitä, miksi pitää kaikki kertoa niin tarkasti. Oliko se kirjailijan avunpyyntö huumeidenkäyttäjien puolesta ja kertomus siitä, että miten toivottomaksi elämä kääntyy, kun käyttää huumeita. Theo oli kirjassa välillä kuin zombi, ja ajatusmaailma oli ihan sekaisin.

Kirjan nimi Tikli viittaa tauluun, joka kulki punaisena lankana koko kirjan ajan Theon mukana. Tiklin ja erään toisen esineen avulla Theo suunnisti 13 –vuotiaana elämässä eteenpäin, kunnes aikuiset ottivat hänet ns. hoiviinsa. Tiklin sanoma on selkeä eli huumeiden käyttö ei kannata sillä siinä menee terveys ja rahat, ja rikollisuus pyörii huumeiden ympärillä. Huumeista ja rikollisuudesta on vaikea irrottautua. Kirja kertoi myös nuoren Theon rakkaudesta. Huolimatta kirjan sivumäärästä, suosittelen kirjaa varsinkin nuorille, sillä aiheensa puolesta kirja sopii nuorille lukijoille. Siinä on myös koukuttavia juonenkäänteitä, jotka sopivat nuorille lukijoille.

Ajattelin kirjan kansikuvan kuvaavan Theoa, sillä lintu oli sidottu langalla kiinni eikä päässyt vapaaksi, samalla tavalla Theo oli huumeiden vanki, ja räpiköi huumemaailmassa riippuvuuden vankina.

Donna Tartt, Tikli ****

suom. Hilkka Pekkanen
WSOY 2014

Kansikuva Carl Fabritiuksen Tikli vuodelta 1654

The Goldfinch 2013

s. 893