Juju on
siinä, ettei piittaa. Kivusta eikä mistään muustakaan. Piittaamattomuus on
kaiken avain. Siihen on tyytyminen täällä häkissä mökin vieressä. Ympärillä on
vain kukkuloita, puita ja taivas.
Tämä on
yhden jujun häkki.
Englantilaisen Sally Greenin Puoliksi paha on huikea
fantasiakirja valkoisista noidista, mustista noidista, puoliverisistä, nurjista
ja metsästäjistä. Puoliksi paha on kirjatrilogian avauskirja ja keväällä 2015
julkaistaan seuraava osa Puoliksi villi. Sally Green osui
tällä Half Bad - kirjasarjalla suoraan kultasuoneen, sillä sen käännösoikeudet
myytiin 45 kielialueelle jo ennen kuin kirja oli ilmestynytkään. Yritin kirjaa
lukiessa etsiä yhtymäkohtia mm. Harry Potteriin, ja huomasin, että noidat
kutsuivat tavallisia ihmisiä nurjiksi ja Pottereissa he olivat jästejä. Lisäksi
oli liikkuminen paikasta toiseen samantyyppistä.
Kirjan päähenkilö oli Nathan Byrn, jonka äiti oli valkoinen
noita ja isä musta. Nathan oli ainutlaatuinen ja alituinen tutkimuskohde
valkoisille noidille, jotka hallitsivat Englannissa. Mustat olivat kiellettyjä
ja pahoja. Kirjan pääjuoni oli otettu suoraan historiankirjoista ja kirjoitettu
tähän päivään. Valkoinen herrakansa ja mustat alamaiset, mutta eihän se nyt
niin mennyt kirjan erittäin vauhdikkaissa juonenkäänteissä. Lopulta Nathan
vangittiin moneksi vuodeksi, sillä valkoiset noidat kuvittelivat vangitsevansa
Nathanin isän, mustan ja mahtavan noidan Nathanin avulla. Nathanin isä pystyi
mm. muuttamaan itsensä eläimeksi. Nathanin mielestä isä piti häntä silmällä, ainakin hän toivoi niin, sillä hän ei ollut tavannut koskaan isäänsä.
Nathanilla alkoi olla kirjan kuvioissa kiire, sillä hänen
17-vuotissyntymäpäivänsä lähestyi ja hänen piti saada silloin kolme lahjaa ja tippa
lähiomaisen verta muuttuakseen noidaksi. Täysiverisenä noitana Nathan tietäisi,
mitkä hänen noitataitonsa olisivat. Hän oli jo taitava parantamaan itsensä ja
se kyky tuli äidiltä, sillä äiti oli ollut kuuluisa parantaja. Mutta tulisiko
hänestä myös isänsä kaltainen. Niinpä Nathan karkasi vangitsijoiltaan ja pyrki
henkilön luokse, joka voisi auttaa häntä tulemaan noidaksi. Tietysti pakomatkalla
oli monta mutkaa matkassa, mutta onneksi matkan varrelta löytyi myös auttajia.
Nathan oli erittäin kiinnostava päähenkilö. Puoliksi
paha kirja oli Nathanin kasvukertomus pienestä pojasta noidaksi. Kirja
koukutti minut täydellisesti ja vaeltelin hänen matkassaan Walesin nummilla,
metsissä ja puissa. Tietysti toivon, että hän saa noitalahjana taidon muuttua
eläimeksi. Seuraavan kirjan nimi on Puoliksi villi, joten se voisi
kuvata sitä, että Nathan on tulevissa tarinoissa välillä villieläin. Puoliksi
paha oli tämän vuoden ehdottomasti paras nuortenkirja minkä olen
lukenut. Huima, hurja, taianomainen, jännittävä ja henkeäsalpaava eivät riitä
kuvaamaan kirjan tarinaa, lukekaa se.
Ympärilläni
leijailevien lumihiutaleiden liike hidastuu… ja pysähtyy sitten kokonaan.
Hiutaleet kelluvat ilmassa yön pimeydessä.
Kaikki
on jähmettynyt paikoilleen, enkä voi tehdä muuta kuin valahtaa kiitollisena
polvilleni.
Sally Green, Puoliksi paha *****
suom. Sari Kumpulainen
Gummerus 2014
Half Bad 2014
s. 378
Kyllä tämä minutkin koukutti, vaikken ehkä jatko-osien julkaisua niin odottelekaan. Omalla tavallaan kelpo viihdettä, ja aika nopealukuinenkin (fontti tuskin olisi voinut olla isompi...:)).
VastaaPoistaHarry Pottereita oli julkaistu jo viisi, kun aloitin ensimmäisen kirjan lukemisen ja heti ensimmäinen sivu imaisi matkaansa, joten lentelin yhtäsoittoa viisi kirjaa Tylypahkassa :) Sitten harmitus piti odottaa seuraavia kirjoja pitkääääään...
PoistaJokin kummallinen vetovoima noissa noitakirjoissa on :)
Ehkä se on se fantasia, yliluonnollisuus ja maagisuus...