Määrittelikö yksi teko sen, kuka ihminen oli loppuelämänsä? Riittikö yksi paha teko teini-ikäisenä tekemään tyhjäksi kaksikymmentä vuotta kestäneen avioliiton, kaksikymmentä vuotta hyvänä aviomiehenä ja isänä?
Australialaisen kirjailijan Liane Moriartyn kirjassa Hyvä aviomies on erikoinen kansikuva, perhonen lasipurkissa. Sun – lehti vielä mainostaa kannessa, että kirja on loistava, kutkuttava ja jännittävä. Hyvästä aviomiehestä on tullut maailmanmenestys ja sitä on myyty pelkästään Yhdysvalloissa ja Englannissa 3 miljoonaa kappaletta. Minulla oli siis aikamoiset haasteet alkaa lukea näin suosittua kirjaa. Joskus kannattaisi olla lukematta suositukset ja kirjailijan taustat ennen lukukokemusta, jotta voisi arvioida omaa lukukokemusta selkeämmin. Kirjan aviomiehet eivät olleet hyviä aviomiehiä, sen voin luvata, joten kirjan nimi huijaa lukijaa reippaasti. Mutta kuka sen hyvän ihmisen määrittää ja jos on ollut aiemmin hyvä, niin mikä asia tekee parisuhteesta lopun? Voiko jokin ennen avioliittoa tapahtunut asia olla syy eroon? Milloin hyvä ihminen on valmis tekemään jotakin peruuttamatonta?
Cecilia oli naimisissa John-Paulin kanssa ja heillä oli kouluikäisiä lapsia. Eräänä päivänä Cecilia löysi ullakolta itselleen osoitetun kirjeen, jonka kuoressa luki avattava vasta kuolemani jälkeen. John-Paul oli kirjoittanut sen. Kun Cecilia luki kirjeen, hänen maailmansa romahti.
Cecilia kietoi käsivartensa alastoman vartalonsa ympärille. Hän tärisi hillittömästi. Hampaat kalisivat. Tämä on hermoromahdus, hän ajatteli helpottuneena. Menetän järkeni, mutta entä sitten, koska tätä asiaa ei voi järjestää. Se on kaiken järjestämisen ulottumattomissa.
Tess oli naimisissa Willin kanssa ja heillä oli yksi kouluikäinen poika. Kaikki oli hyvin ja yhteinen yritys kukoisti, mutta tuli päivä, jolloin Will kertoi salaisuutensa Tessille. Tess tilasi heti lennon itselleen ja pojalleen ja lähti äitinsä luokse.
”Sinä et elä Willin kanssa onnellisena elämäsi loppuun asti”, Tess sanoi. ”Tajuathan sen? Sillä minä olen valmis odottamaan, että tuo menee ohi. Odotan, että saat hänestä tarpeeksesi.” Tess veti värisevästi henkeä. ”Hoida kuvottava suhteesi ja anna mieheni sitten takaisin.”
Kirjassa oli kaksi erilaista perhetarinaa, jotka sisälsivät salaisuuksia, syyllisyyttä, kostoa ja petosta. Olivatko salaisuudet niin pahoja, ettei niitä voinut antaa anteeksi ja jatkaa elämää eteenpäin? Liane Moriartyn Hyvä aviomies antaa aihetta moniin mietteisiin. Voiko kukaan ihminen olla parisuhteessa täysin avoin? Missä kulkee raja siinä, että asian voi unohtaa ja antaa anteeksi tai ainakin elää asian kanssa. Kirjan epilogissa valaistaan hieman tulevaa ja mennyttä kirjan henkilöiden elämässä, mutta mielestäni epilogi ei ollut tarpeellinen, jotain salaisuuksia on hyvä jättää lukijoillekin. Kirjan loppu oli koskettava sellaisenaan. ***
Liane Moriarty, Hyvä aviomies ***
suom. Helene Bützow
WSOY 2014
s. 442
The Husband´s Secret 2013
Kirsin, Norkun, Suketuksen, Minnan, Tiinan, Leenan, Booksyn, Sonjan, Annikan, Kristan ja Kirjuksen bloggaukset löytyvät klikkaamalla nimeä.
Kaikki on suhteellista, 'hyvyyskin'!
VastaaPoistaVoi muuttua tylsäksi vuosien mennessä (kuten minulla)!!
Mielenkiintoista :)
PoistaPitkä parisuhde ilman minkäänlaisia solmuja taitaa olla utopiaa.
Hyvyys on eri ihmisille eri asia ja eri kansoille.
Tässä kirjassa joutui miettimään mitä itse tekisi vastaavissa tilanteissa, varsinkin Cecilian tilanteessa.
Aika kepeästi kirjan rikokset lakaistiin maton alle...hm
Mai, tämä kirja ei ollut minusta niin höttöinen kuin luulin. Loppuratkaisu oli minulle lattea, muuten sellainen virkistävä ja vähän erilainen kuin mitä enimmäkseen luen.
VastaaPoistaAviolitossa varmaan pitää olla aina myös vähän haastetta, että kipinä säilyy;)
Tämän kirjan loppu oli lopahdus. Viihdyttävä, kepeähkö, vaikka Cecilian parisuhteesta olisi saanut kyllä vakavammankin ja syvällisemmänkin tarinan aikaiseksi.
PoistaParisuhde on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti ;)